maanantai 10. syyskuuta 2007

Siitähän se taas lähtee

Syksyn vääntö on lähtenyt liikkeelle! Viikonlopun kurssi oli ja meni. Jotenkin vain miettii, että mitä sitä oikein näinkin lyhyellä ajalla, viisi päivää, oikein voi opettaa. Kauhean syvälle ei päästä, mutta jonkinlaiseen hajuun siitä mitä harjoitusvaihe tulee sisältämään, yritetään orjentautua. Tuli touhuttua niin paljon, että jätin viimeiseen palaute keskusteluun tuplat suunnitellusta enemmän aikaa. Olisi ehkä sittenkin pitänyt vetää vielä jokin helppo harjoitus, jossa tyypit olisivat puhumisen sijaan saaneet onnistumisen kokemuksen loppuun. Toisaalta kukaan ei kummemmin avautunut huonosta fiiliksestä, joten näillä linjoilla jatkoon.

Lähden tänään Oulun alapuolelle johonkin mumonmökkiin muutamaksi päiväksi. Velipoika on siellä, kuollaksenikaan en muista paikkakuntaa, liikunnanopettajana ja meikällä hyvä mahdollisuus päästä jonnekin muualle hetkeksi miettimään näitten alkavien ohjausten meininkejä.

Väsyttää aikalailla. Tänään saa vihdoin paperityöt eteenpäin ja voi hetkeksi irtautua niistä. Se ehkä helpottaa, ettei ole rästissä niitä kirottuja lappuja. Muutamaa ideaa pyöritellyt mielessä näitten painijoiden päänmenoksi. Ehkä ensi lauantaiksi jo olisi jotain konkreettisempaa hahmotelmaa tiedossa. Tai muutamaa vaihtoehtoa esittää.

Kävin sunnuntaina pyörähtämässä toisen mielessä pyörineen esitystilan liepeillä. Tämä olisi isompi, mutta matala tila. Tyhjää ja laattaa täynnä. Hyvä fiilis jäi, jos siihen saisi rahoituksen kuntoon, niin ilomielin siihen kehisi. Esiintyjiä tulee kuitenkin olemaan sen vertaa paljon, että suuri tila ei olisi pahitteeksi.

Kohta heittämään palloa koriin.

torstai 6. syyskuuta 2007

Hämärä yö

Siinä yhden jälkeen herään koiran tuijotukseen. Saman tien tämä otus painuu lattian pintaan, mutta tilalla näkyy vanha nainen taaksepäin kurottuneena ja polttaa piippua. Hetken tätä tuijotettuani hän katoaa ja tilalle ilmestyy toinen vanhempi nainen. Tällä kertaa kyyristyneenä suoraan minua kohti. Normaalit silmän rapäytykset, kyljen kääntämiset, mutta vieressä kyyhötetään vieläkin. Kunnes sitten muutaman hetken päästä tämäkin häviää. Huoh.
Mutta saman tien koira alkaa röhkiä kuin sika! Tämä ei ole sille mitenkään uutta, mutta harvemmin tätä tapahtuu keskellä yötä. Röhkimistä jatkuu aikansa, kunnes koiruus päättää tämäkin mennä omaan koppaansa jatkamaan loppuyötä. Hillitymmällä meiningillä.
Siis hikinen ja hämärä yö takana. Edessä lukemiseen painottuva päivä, muutaman hataran tekstiaihion työstön höystämänä. Koira jatkaa uniaan, rauhallisena kuten mitään ei oli tapahtunut.

keskiviikko 5. syyskuuta 2007

lenkin jälkeisiä

Kämpän läheltä on löytynyt oivallinen pururata juoksemiseen. Kummasti on koiran ja lenkittäjän kunto kasvanut kesästä, vaikka kuukauden takaisista helteissä ainakin koiralla taisi kuumuudella olla osansa vauhtiin. Tästä toisesta kaverista en niinkään tiedä.
Viikonloppuna alkavalle kurssille on ilmoittautunut jo parisen kymmentä intoilijaa. Eniten tietääkseni n. neljätoistavuotiaita tyttöjä. Poikien metsästäminen tuntuu olevan välillä näillä leveyksille vaikeampaa. Tarvitsisi pari tyyppiä, jotka innostuisivat ja sitä myöten kiinnostus saattaisi muuttua aktiivisemmaksi. Saarijärvelle tosin valmistui juuri pitkän odotuksen jälkeen monitoimihalli, joten urheiluharrastukset saanevat lähivuosina nostetta. Toivottavasti ei kuitenkaan esimerkiksi juuri teatterin kustannuksella. Vaikka itse en ole koskaan vetänyt näiden kahden välille mitään kummempaa viivaa, tuntuu siihen aina törmäävän, ajatukseen että teatteri on vain pelleilyä, jossa yritetään olla jotain muuta kuin ollaan. Vaikka moni siihen yhtään tutustunut tietää asian olevan juuri päinvastainen.

tiistai 4. syyskuuta 2007

Tämmöistähän tämä todellakin on

Sitä yrittää hoitaa paperisälää kuntoon ja mitä tapahtuu? Blogi muuttaa väriään, muotoaan, habitustaan. Siltikin se yksi kuitti on jossain laatikon ja seinän välimaastossa nauramassa, että eipäs poika saa vieläkään kaikkia papereita kondikseen. Että näin.

Paperitöitä

Lippujen ja lappujen keräilyä menneistä palkoista, väliin jääneen ajan tukien selvittämiseksi. Pitäisi laskea täyttyykö työssäoloehto, että alkaisi saamaan näiltä töitten väliin jääviltä ajoilta ansiosidonnaista päivärahaa liitosta. Itse kevyin laskelmin sitä mieltä että ehdon täyttyminen on niin siinä rajoilla, etten muutaman kuukauden takia sitä paperirumbaa jaksa läpi käydä. Laiskuutta sanoisi joku, mutta en ole koskaan oikein pitänyt tällaisesta paperien pyörittelystä. Pikkuhiljaa käyntiin pyörähtävien talven töitten jälkeen se joka tapauksessa täyttyy ja silloin se on viimeistään ajankohtaista. Pitäisi joka palkkakuitti puolentoistavuoden ajalta käydä läpi, katsoa montako tuntia on tehnyt kunakin päivänä palkallista työtä ja laskea kuinka monelta viikolta tunnit riittävät.
Helvetti mitä touhua.

sunnuntai 2. syyskuuta 2007

Sunnuntai

Käymisoloinen viikko takana. Nyt hieman rauhaisampaa oleskelua, vaikka työt eivät suurella kädellä olekaan edenneet.
Tullut mietittyä lähinnä tätä lomaa. Puolitoista kuukautta ilman päällä olevaa ohjausta. Tällaista taukoa ei ole ollut kahteen vuoteen ja sitä ennen oikeastaan menee viisi vuotta aina jonkin jutun vaikutuksen alaisuudessa. Tässä valossa tauko tekee hyvää. Jo ensinnäkin ensi viikonloppuna alkavaa kurssia miettii taas aivan uudesta näkökulmasta. Ehkä sitä pystyy hieman tarkempaan suunnitteluun, tavoitteellisempaan toimintaan, eikä luota vain niihin harjoitteisiin joihin parissa vuodessa on tottunut.
Näitä aikatauluja on vaan kironnut. Lähes kaikki parin vuoden aikana tehdyt ohjaukset ovat tulleet suhteettoman nopealla aikataululla: muutama kuukautta, päätös ja ohjaus käyntiin. Puolensa siitäkin löytyy, oikein hyvätkin. Mistään ei ole oppinut niin paljon kuin näistä nopealla temmolla syntyneistä jutuista. Mutta jatkoon toivoo hieman pidempää valmisteluaikaa. Nyt käsillä oleviin ohjauksiin sitä on tarpeeksi. Varsinkin ensi kesän ohjaus on nyt oikeissa ajoissa.
Apurahahakemuken vääntely oli muuten siltä osin turhaa, että raha olisi pitänyt syytää tänä vuonna toteutettavaan juttuun. Me haimme vuokrarahoja tulevan vuoden tammi- ja henlmikuulle, joten taidetoimikunnalta ei ainakaan tähän hätään tule apuja. Nyt yritetään kartottaa muut mahdollisuudet, niin rahojen kuin uuden tilankin suhteen. Tämä olisi vain ollut niin hyvä, mutta mitäpä sille voi, jos ei rahoitusta löydy, maatkoon käyttämättömänä. Rakennetaan joku lastylevyhalli siihen viereen.