pimeässä työssä

Täällä Kämärissä sen vasta huomaa, miten lyhyt tänä vuodenaikana päivä onkaan. Kaksi päivää tullut touhuttua täällä itsekseen Elmon parissa, ja juuri havahduin siihen, että taas on ulkona säkkipimeää.
Jostain syystä se ei nyt kuitenkaan verota energiaa. Pikemminkin antaa sitä lisää, rauhoittaa. Se on ikään kuin seinälle pysähtynyt kello, joka kadottaa ajan tajun. Ei ole väliä mikä vuorokauden aika on menossa, on vain aikaa.
Eilinen meni Elmon tarinan kokonaisvaltaisemmassa hahmottamisessa. Tänään on sitten alkanut varsinainen kirjoittaminen, joka on sujunut ihmeen hyvin. Tarkoitus on ensin kirjoittaa ns. paskaversio, tässä vaiheessa dramaturgisia ideoita tarvitse sen kummemmin kyseenalaistaa. Sen kun paukuttaa version, jota voi sitten lähteä uudestaan muokkaamaan, ehkä sitten terävämmällä ajatuksen kärjellä. Vaikka yllättävän toimivia juttuja on jo näin alkuun tullut. Ainakin omasta mielestä, saa nähdä sitten kun niitä jollekin lukee, tuleeko ymmärtäväisiä katseita. Että hyvä hyvä. Enpä kyllä usko.
Homma jatkukoon.

Välissä

Tosiaankin, välissä loman ja työn.
Tänään oli välikatsaus eli läpimenot kummastakin jutusta. Yli kolme viikkoa aikaa seuraaviin treeneihin. Ihan hyvä juttu tämä tauko... Varsinainen työpäiväkirja on niin täynnä merkintöjä ja niin moneen suuntaan, että muutaman viikon huili tekee niillekin ajatuksille varmaankin terää.
Nuorten kanssa ei vieläkään ole kummempia ongelmia. Momosta tulee toimiva juttu jahka saadaan ruletti pyörimään ja muutamat kohtaukset vielä iskevämpään muottiin. Ja tekniikka tietenkin, mikityksineen ja suuntaa-antavine lavastuksineen ruotuun.
Mutta Opri! Voi opri, Opri... Tämän päivän läpimeno kesti nettona kolme tuntia. Osittain sen takia, että plareja ei enää tässä vaiheessa voi apuna käyttää ja sen myötä kuiskaaja oli aikalailla äänessä. Mutta paljon puski suolaista hikeä meikäläiselle tämä ilta Oprin suhteen. Ensiksikin peruskysymys; miksi, oi miksi? Esityksen tekemiseen löytyy oikeutus kyllä jollain tapaa, ja varsinkin hieman kaivamalla. Mutta itselle se on vieläkin hukassa. Esityksen yleisön keski-ikä tulee mitä luultavammin pyörimään seitsemänkymmenen tienoilla. Ja heillehän tämä on varsin toimivaa settiä. Näytelmässä on vaan minun silmin niin paljon tyhjäkäyntiä ja näennäistä jauhantaa, että sen voisi tiivistää puoleen tuntiin. Ja vaikeutta tuottaa juuri asettuminen tällaisen "peruskatsojan" asemaan. Kun aina on yrittänyt tehdä sellaista jälkeä joka sentään omaa silmää miellyttää, niin tässä on haastetta aikalailla. Tavoite on vääntää Viitasaaren Kemppais-Jyrkin sanoin sellainen esitys, "jonka jaksaa itse katsoa". Siinähän sitä on tavoitetta riittämiin.
Tämä "loma " pyörähtää käyntiin huomenna. Kokolailla se aika mennee kuitenkin Lumperon tekstin kimpussa. Mitä luultavammin kesäksi tehdään uusi dramatisointi Juhani Peltosen Elmosta. Täytyy vielä huomenna käydä läpi kaksi valmista plaria, jos niistä löytyisi valmiiksi ohjattavaa kamaa. Vaikka sen vertaa vahvaa visiota tuosta Peltosen kirjasta suhteessa Lumperoon pukkaa, että luultavasti joululoma menee uutta dramatisointia vääntäessä. Ja mikäs sen mielekkäämpää touhua.
Ensi viikko siis Kämärin kyläkoulun uumenissa Elmon syvintä ajatusta miettien.