Keskeinen aamu

Aikataulujen aikatauluja, ja aikataulujen aikataulujen poikkeuksia. Ne ovat niin arkea, ettei enää edes odota suunnitelmien siltä osalta pitävän. Se on harrastajateatterin ehkä se stressaavin puoli, ettei ihmiset pysty sitoutumaan koko harjoitusajaksi. Aina tulee poikkeuksia.

En tiedä olisiko meininki erilaista, jos ohjaisi useamman kerran samalle ryhmälle. Sitä ainakin toivoisi, että pitkästä aikaa, välistä pääsisi sellaiseen tilanteeseen, jossa harjoituskerroilla on koko treenikauden yliote viikosta. Nyt ollaan kummassakin jutussa siinä tilanteessa, kun viimeiset viikot alkavat olla käsillä.

Perjantaista alkaa tosivääntö, jossa on aamutreenit ja iltatreenit. Harrastajateatterissa aamuharjoitusten pitäminen on ainakin näillä leveyksillä aika harvinaista, mutta onneksi Jänössä on sen verran pieni porukka, että näin voidaan toimia. Siitä hyvä olo, että kun ollaan maaliskuulta pohjustettu, niin nyt pääsee vielä vetämään oikein loppukirin. Että pysyy tekemisen vireessä, ja tekemistä, sitähän riittää.

Ilmoitin olevani käytettävissä erään teatterin syksyn tuotantoon, vaikka alunperin oli tarkoitus vain kirjoittaa. Käsittääkseni tällä teatterilla on viime vuosina tehty juttuja, jotka hallitus on valinnut. Tällainen tilaustyö sopisi siis vallan mainiosti. Tilaustyöt ovat aikaisemmin kalskahtaneet teennäisiltä, työtä työn vuoksi- asetelmilta. Mutta ei nyt. Jos tarjottu juttu on jollain tasolla mielenkiintoinen ja sen sanoma allekirjoitettavissa, olisi haastavaa tehdä ohjaajan perustyötä eli kaivaa siitä tekstistä se mitä irti lähtee. Aikaisemmat jutut olenkin itse teattereille saanut valita. Tällaisessa päinvastaisessa tapauksessa tilaaja tietää ainakin paremmin mitkä ovat resurssit ja mihin linjaan esitys tehdään. Vaikka parasta tulostahan tullee, jos yhdessä ohjaajan kanssa ohjelmistoseulonta tehdään.

Tänään palaveri hieman kauemmasta tulevasta, eli pauttiarallaa loppukesästä 2008. Mukavaa kurkistaa hieman tuleviin suunnitelmiin, jotka vaikuttavat selkeiltä. Vaikka tätä vellomista täytyykin jatkaa, kuulostelua ja suunnittelua.

Radio puhuu maan lämpöennätyksistä. Täällä vieläkin harmaata, kylmää ja sateista. Hrr.

harmaata

Kylmä aamu. Sumuista ja viileää, surullisen koleaa. Haparointia tulevaisuuteen, vanhojen kaivelua, löytyisikö sieltä jotain? Sitten taas uutta, jotain aivan muuta. Mutta en tiedä mitä.
Tällä viikolla pitäisi tulla pari tilattua tekstiä postissa. Samoten paikallinen kirjastokortti täytyy käydä hakemassa. Sanomalehti löytää perille vasta yhdentoista jälkeen ja viikonloppuisin ei näemmä ollenkaan. Haahuilua autiossa, viileässä viidessä sadassa neliössä.
Pitäisi alkaa työstämään tekstiä, joka on jo vuosia pyörinyt mielessä. Mutta tässä jos missä haluaa sen kulkevan sellaisen sanomisen tarpeen kautta, ei kirjoittamisen itsensä vuoksi. Yrittää olla kirjoitamatta, kunnes se haju, viso on siinä hollilla ja sitten aloittaa. Turhauttaa vain tällainen hapuilu, vaikka kuinka tietää tämän olevan tärkeää. Turhauttaa välitila, jossa ei ole suuntaa. Tämä koskee koko elämää, kun ei sitä tulevaa kämppääkään ole vielä oikein millään muotoa tiedossa. Suunnitelmia ja uumoilua koko elämä. Ja ulkona on silti kesä. Ja kaksi ohjausta vielä menossa ja hommia riittää, mutta kuitenkin.
Vettä sataa, kuten eilen harjoituksissakin. Toivoisi parempaa ilmaa illaksi ja mieltä, innostusta viimeiseen rutistukseen. Kunhan vaan ihmiset pysyisivät terveinä ja pääsisivät harjoituksiin. Ja saisi annettua heille vielä jotain, jotain millä se esitys nousisi lentoon.

Uusi nimi

Päätin muuttaa blogin otsikon. Nyt kun suunta käy mitä luultavammin kohti urbaanimpia keskuksia, näyttäytyy Korpiohjaaja jotenkin naurettavalta. Ei siinä sinällään mitään vikaa ole, mutta se kalskahtaa jotenkin semmoiselta wanna be- tyyppiseltä romantisoinnilta. Mielenkiintoista sinällään, että näillä huudeilla työskennellessä siinä ei ole ollut mitään ongelmaa. No, reunamerkintöjä nämä kirjoitukset ovat olleetkin. Pysykööt sellaisina ja tämä foorumi paikkana avautua ja kartoittaa tekemisiään.

Maanantainen aamu

Jaha, sitä on viikko taas edessä. Jos esityksen tekeminen olisi tuhannen viidensadan metrin juoksu, alkamassa olisi viimeinen kierros. Paljon on vielä tehtävissä, paljon on tehty, mutta se itsessään ei vielä riitä mihinkään.
Pieni väsy painaa, vaikka eilen ei kummempia treenattukaan. Lauantaina jonkin verran ja eilisillä messuilla pienen pieni kohtaus isolla lavalla ilman mikkejä. Luultavasti suurin osa yleisöstä ei kuullut mitä pojat lavalla höpöttivät, mutta väliäkö tuolla? Paikalla oli satoja ihmisiä ja takaraivoon taatusti jää sanat Jäniksen vuosi ja Viitasaaren teatteri. Että hyvä oli käydä ja näkeehän sitä aina ilmaisusta eri juttuja, kun esiintyjillä on yleisöä. Hommia siis riittää, ja hyvä niin.
Vuoskoskella kolme viikkoa ensi-iltaan. Tänään tulee paikalle melkein kaikki, eli "avustava" sekalausuntakuorokin ensi kertaa ulkoharjoituksiin. Huomenna pitäisi olla kaikkien näytelijöidenkin paikalla(!). Täytyisi nyt tehdä kummankin jutun lopunajan harjoitusaikataulut tarkoiksi. Jänikseen saapuu tällä viikolla ruotsalaisvahvistus ja työstö siirtyy niihin pätkiin, joita uusi kasvo miehittää. Vuoskoskella varmaankin perjantaina ensimmäinen läpimeno. Näitä siis miettimään.

uudet kohteet

Poppelipuu huokuu tyytyväisyyttä juuri ajetun nurmikon ympärillä. Lehtikuusi huojuu hieman pilvisessä säässä. Sisällä viisitoista astetta lämmintä, ulkona hieman enemmän.

Nyt Kuopion kämpän jäädessä taakse, tämä kyläkoulu on ainut majapaikka ja vieläpä virallinen semmoinen. Niinpä muuton edessä ja selkeämpää tulevaisuutta etsien ajattelin myös uudistaa blogin.

Sama meininki jatkuu tässäkin osoitteessa, kuten myös edellisessä (www.pasinblogi.spaces.live.com). Eli työpäiväkirjan omainen dokumentointi töistä ja elämästä sen ympärillä.

Kuvat ovat Jäniksen vuoden treeneistä. Aletaan päästä oikein kunnolla vauhtiin tässä Viitasaaren jutussa. Tällä viikolla saatiin viettää jopa yhdet treenit aurinkoisessa säässä. Eilen tosin jo hieman sateli, mutta toivoa on kuivemmasta viikonlopusta. Tänään tosin välissä Vuoskosken Kyläkouluharjoitukset.

Uudet osoitteet, uudet haasteet, uudet odotukset ja suunnitelmat. Saa nähdä miten äijän käy.

Tällaisina iltoina

sitä on ihminen niin onnellinen että!Kesäisessä illassa vedetyt, onnistuneet harjoitukset takana. Muutama otos ehtoolta:

Ensi-ilta lähenee ja tietää jutun olevan oikeilla uomilla. Tänään pyörähti musiikkikaveri, eli kantelespesialisti paikalla ja jo pelkästään se pyörähdys toi vakuuttuneisuutta. Tämä puoli siis hallussa, ei epäilystäkään. Lavasteetkin oli taas rakentuneet ja taivaskin pykätty astelemiskuntoon . Hemmetti kun hyvältä vaikuttaa tämä juttu, vaikka hirveän paljon viimeiseen kolmeen viikkoon jääkin taas tekemistä. Lisäsin ensi ja seuraavalle viikolle yhdet harjoitukset, kun Viitasaaren poppoo pystyy treenaamaan torstait iltapäivisin.

Tässä Kyläkoulunäytelmässä korostuu ehkä harrastajateatterin se mukavampi puoli-yhdessä tekeminen ja oleminen. Kaikki meidän esitykset sijoittuvat reilun puolentoista viikon sisään. Tämä vaikka harjoiteltu on jo maaliskuulta! Siltikin tekemisessä on intoa ja voimaa , jota harvoin tapaa. Vaikka kyllähän meidän yleisö tämän parissa viikossa katsoo, mutta mielenkiintoista olisi nähdä mihin juttu kehittyy. Ihan pienen pieni, varovainen arvio yöesityksistä syksylle.. Jos minusta olisi kiinni. Mutta yleisöstähän tuo riippuu. Jos haluavat, eli eivät ehdi juhannuksen tienoilla katsomaan, minun puolesta ehdottomasti kehiin vain.

Jotenkin haikea fiilis jo nyt, varsinkin lyhyen esityskauden takia. Tämä lyhyt siitä syystä, että perheelliset ja muutkin ihmiset haluvat viettää lomia rauhassa. Ymmärrettävää. Suhde on vain mielenkiintoinen, kun viime syksystä prosessi lähtenyt liikkeelle. Vaikka kyllä esitykset yleensä tuppaa ne ihmiset näkemään keiden ne on tarkoitus kokea.

Jänöjä

Pari kuvaa vielä Jäniksen harjoituksista. Viikonloppuna on tarkoitus mennä paikallisille puutarhamessuille promoamaan kesän showta. Jäniksiä näkyy olevan, ihan by the way, tänä vuonna aivan helevetisti. Nähtiin useita kevätkirmailijoita, kun haettiin lavastetarpeita. Tietäköön menestystä tällekin pupulle.