Ensi-ilta lähenee ja tietää jutun olevan oikeilla uomilla. Tänään pyörähti musiikkikaveri, eli kantelespesialisti paikalla ja jo pelkästään se pyörähdys toi vakuuttuneisuutta. Tämä puoli siis hallussa, ei epäilystäkään. Lavasteetkin oli taas rakentuneet ja taivaskin pykätty astelemiskuntoon . Hemmetti kun hyvältä vaikuttaa tämä juttu, vaikka hirveän paljon viimeiseen kolmeen viikkoon jääkin taas tekemistä. Lisäsin ensi ja seuraavalle viikolle yhdet harjoitukset, kun Viitasaaren poppoo pystyy treenaamaan torstait iltapäivisin.
Tässä Kyläkoulunäytelmässä korostuu ehkä harrastajateatterin se mukavampi puoli-yhdessä tekeminen ja oleminen. Kaikki meidän esitykset sijoittuvat reilun puolentoista viikon sisään. Tämä vaikka harjoiteltu on jo maaliskuulta! Siltikin tekemisessä on intoa ja voimaa , jota harvoin tapaa. Vaikka kyllähän meidän yleisö tämän parissa viikossa katsoo, mutta mielenkiintoista olisi nähdä mihin juttu kehittyy. Ihan pienen pieni, varovainen arvio yöesityksistä syksylle.. Jos minusta olisi kiinni. Mutta yleisöstähän tuo riippuu. Jos haluavat, eli eivät ehdi juhannuksen tienoilla katsomaan, minun puolesta ehdottomasti kehiin vain.
Jotenkin haikea fiilis jo nyt, varsinkin lyhyen esityskauden takia. Tämä lyhyt siitä syystä, että perheelliset ja muutkin ihmiset haluvat viettää lomia rauhassa. Ymmärrettävää. Suhde on vain mielenkiintoinen, kun viime syksystä prosessi lähtenyt liikkeelle. Vaikka kyllä esitykset yleensä tuppaa ne ihmiset näkemään keiden ne on tarkoitus kokea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti