harmaata

Kylmä aamu. Sumuista ja viileää, surullisen koleaa. Haparointia tulevaisuuteen, vanhojen kaivelua, löytyisikö sieltä jotain? Sitten taas uutta, jotain aivan muuta. Mutta en tiedä mitä.
Tällä viikolla pitäisi tulla pari tilattua tekstiä postissa. Samoten paikallinen kirjastokortti täytyy käydä hakemassa. Sanomalehti löytää perille vasta yhdentoista jälkeen ja viikonloppuisin ei näemmä ollenkaan. Haahuilua autiossa, viileässä viidessä sadassa neliössä.
Pitäisi alkaa työstämään tekstiä, joka on jo vuosia pyörinyt mielessä. Mutta tässä jos missä haluaa sen kulkevan sellaisen sanomisen tarpeen kautta, ei kirjoittamisen itsensä vuoksi. Yrittää olla kirjoitamatta, kunnes se haju, viso on siinä hollilla ja sitten aloittaa. Turhauttaa vain tällainen hapuilu, vaikka kuinka tietää tämän olevan tärkeää. Turhauttaa välitila, jossa ei ole suuntaa. Tämä koskee koko elämää, kun ei sitä tulevaa kämppääkään ole vielä oikein millään muotoa tiedossa. Suunnitelmia ja uumoilua koko elämä. Ja ulkona on silti kesä. Ja kaksi ohjausta vielä menossa ja hommia riittää, mutta kuitenkin.
Vettä sataa, kuten eilen harjoituksissakin. Toivoisi parempaa ilmaa illaksi ja mieltä, innostusta viimeiseen rutistukseen. Kunhan vaan ihmiset pysyisivät terveinä ja pääsisivät harjoituksiin. Ja saisi annettua heille vielä jotain, jotain millä se esitys nousisi lentoon.