Täällä Kämärissä sen vasta huomaa, miten lyhyt tänä vuodenaikana päivä onkaan. Kaksi päivää tullut touhuttua täällä itsekseen Elmon parissa, ja juuri havahduin siihen, että taas on ulkona säkkipimeää.
Jostain syystä se ei nyt kuitenkaan verota energiaa. Pikemminkin antaa sitä lisää, rauhoittaa. Se on ikään kuin seinälle pysähtynyt kello, joka kadottaa ajan tajun. Ei ole väliä mikä vuorokauden aika on menossa, on vain aikaa.
Eilinen meni Elmon tarinan kokonaisvaltaisemmassa hahmottamisessa. Tänään on sitten alkanut varsinainen kirjoittaminen, joka on sujunut ihmeen hyvin. Tarkoitus on ensin kirjoittaa ns. paskaversio, tässä vaiheessa dramaturgisia ideoita tarvitse sen kummemmin kyseenalaistaa. Sen kun paukuttaa version, jota voi sitten lähteä uudestaan muokkaamaan, ehkä sitten terävämmällä ajatuksen kärjellä. Vaikka yllättävän toimivia juttuja on jo näin alkuun tullut. Ainakin omasta mielestä, saa nähdä sitten kun niitä jollekin lukee, tuleeko ymmärtäväisiä katseita. Että hyvä hyvä. Enpä kyllä usko.
Homma jatkukoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti