Minulla viimeiset neljä viikkoa on kulunut enimmäkseen akselilla Jyvälä-koti. Juoksuhaudantie on ollut erikoinen proggis siinä mielessa, että se on syntynyt lähtökohtiinsa nähden helposti. Lähtöteksti on Oulun kauppunginteatterin harjoitusversio, jota on hieman joutunut muokkaamaan. Viidentoista näyttelijän ryhmä kasattiin avoimella haulla, enkä tuntenut alkuun ketään. Harjoitusjakso jakautui kolmeen osioon; alkukevääseen jolloin hahmoteltiin suuntia ja ryhmää, keskivaiheen kolmiviikkoiseen lomaan (jolloin itse painelin Elmon kanssa) ja tähän viimeiseen neljään viikkoon, jolloin juttu on kasattu. Rento, hyvin rullaava esitys on tiedossa. Sitä on tullut mietiskeltyä, että voiko esitys syntyä näin helposti? Pitäisikö jossain vaiheessa mennän hermot totaalisesti, että särmää syntyisi. Tässä kun ei ole mennyt, ei vaikka joku ryhmästä ilmoittaa lähtevänsä viiden esityksen ajaksi Ruotsiin. Tuplamiehityksen ohjauskin sujui ilman kummempia hampaankiristelyjä. Ehkä tähän vaikuttaa teatterin sijainti ja ilme. Jyvälän pihaan on rakennettu muutaman kymmenen hengen katsomo ja esitys levittäytyy suurelle alalle. Jotenkin tuntuu kuin olisi piknikillä, kun läpimenoa katsoo. Toivottavasti yleisö löytää paikalle, ja kokee samankaltaisia positiivisia viboja joita itse. Alunperin ajatus oli välttää kirjan traagisuutta ja korostaa koomisuutta. Nämä puolet kulkevat nyt käsi hyvin kädessä.
Tätä Blogia en ole liiemmin ehtinyt päivittää. Vauva olalla ei oikein voi kirjoittaa, ja omat vapaahetket tulee käytettyä muutoin kuin koneella kytäten. Täytyy syksyllä katsoa miten tätä jatkaa, mutta tähän tietoon muutamia päivityksiä Juoksuhaudantiestä, ja sitten kuukauden lomalle.
Elmoa kävi katsomassa reilu kaksituhatta ihmistä ja palaute on ollut vähintäänkin loistavaa. Kiitos kaikille katsojille, sekä heille, jotka eivät esitystä sietäneet, että heille, jotka kokivat Lumperon rannassa jotain uutta, liikahduttavaa. Ja erityinen kiitos työryhmälle, mahtavauutta oli touhuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti