suossa tarpomista

Haahuilua, odottamista, tyhjän jauhantaa, pitäisi tehdä-ajatuksia, pitäisi olla tekemättä, tarttua kuitenkin, aikataulujen pyörittelemistä, niitten kauhistelua, asennetta, loman jatkamisen tarvetta, tekemisen kaipuuta, liian pitkän loman krapulaa, aloittamisen vaikeutta, yksinäisyyttä, uusien ryhmien kohtaamiseen valmistautumista, huokaillen.
Monenmoisia ajatuksia jossain tekemättömyyden ei niin autuaassa tilassa. Unet painaa eteenpäin muistuttaen, että kello juoksee ja suunnitteluvaihe lyhenee.
Kaipaa yksinkertaista tekemistä, mutta ottaa aiheekseen jonkin 50-luvulta näihin päiviin ajoittuvan nuorison tuntojen tunnistelun? Isolla haitarilla on hyvä huhkia, mutta alku ilman konkretiaa on hieman turhauttavaa. Viimeisen aupahahakemuksen teko hieman selvensi jutun hajua, sitä mitä siinä pyörittelen. Ja se taitaakin kauhistuttaa. Tiedossa ei siis tulevaa, vaan akuutisti tämän päivän tutkimista parin vanhemman teksin läpi. Runaria ja Kyllikkiä ja Aapo Heiskasen viikatetanssi. Ei kakku kaunis, eikä pieni.
Nyt kirjastoon Mäntylän teosten pariin.

tulevaisuus

Tästä se sitten alkaa oikein kunnolla. Lomat on lusittu ja suunta on kohti suunnitellumpia päiviä ja sitä myöten ohjausten alkua.
Saarijärven Teatterin esitykset ovat ensimmäisinä käsillä. Niiden ensi-illat sijoittuvat helmikuulle 2008, joten aivan heti ne eivät ole päälle puskemassa. Tekemistä kuitenkin riittää. Jyväskylään tulevasta jutusta ei vielä ole lyöty päiviä lukkoon. Sen treenit alkavat kuitenkin näiden akuuttien ensi-iltojen jälkeen. Tämä kulkee taskussa, ajoittain itsestään muistuttaen.
Saarijärvelle siis kaksi esitystä. "Aikuisten juttu" on Kyllikki Mäntylän Opri. Niin. Siinäpä sitä sulattelemista. Ensimmäinen ajatus oli, että miksi soittaa humppaa, jos voi soittaa rokkia? Sitten kävi mielessä kysymys miksi soittaa huono biisi, jos kerran voisi soittaa hyvän kipaleen. Nämä ennen kuin olin saanut edes tekstiä luettavaksi.
Nyt se on selattu ja kehiminen alkanut. Onhan siinä haastetta saada 50-luvulla kirjoitetusta, vanhainkotiin sijoittuvasta karjalaisnäytelmästä mielenkiintoinen esitys. Eiköhän se siitä, kun pääsee maastoon oikein kunnolla uppoamaan. Mäntylä taisi kirjoittaa jotakuinkin kymmenen näytelmää. Niiden läpikahlaaminen taitaa olla avain johonkin tulkintaan. Ei kannata päättää sitä ennen. Mitään.
Nuorten kanssa tehdään sitten tyystin erilainen juttu. Mielessä pyörinyt taas ajatus parin vuoden takaa yhteisöteatterista. Kajaanissa viime vuonna toteutettujen tulevaisuus-esitysten sukulainen olisi jollain tapaa kyseessä. En kylläkään ole nähnyt yhtäkään Kainuun jutuista, mutta tekotapa on jollain tapaa tuttu kouluajoilta. Lähtökohtana haastattelut pohjoisen Keski-Suomen tulevaisuuden näkymistä. Niiden pohjalta tekstiä, aihioita, lähtökohtia. Syyskuussa viikonloppuisin teatteri-ilmaisun kurssi, jossa jotain jo selviää. Ainakin ryhmän koosta, innokkuudesta, toiveista. Sitten kolme- neljä viikkoa tiivistä kirjoittamista ja siitä aika nopealla tahdilla treenaamaan. Ensi-ilta helmikuun ensimmäinen päivä.
Näillä nuoteilla kirjoittamaan apuraha-ahakemusta K-S taidetoimikunnalta, että saataisiin kyseisen jutun mahdollisen tilan vuokrat maksettua.
Syksy on tosi rok.

näkymiä

Viimeisiä tämän kesän lämpöisiä aamuja. Ei mitään kiirettä, ainoastaan maitokahvi pitäisi käydä kaupasta sotkemassa. Purjehdukset tältä kesältä takana, kuten ehkä muutkin reissut. Ensi viikolla saatan tosin vielä pyörähtää pienen retken, mutta se menee hieman jo työn merkeissä. Tulevalle vuodelle on nyt varmistunut kolme ohjausta. Syksyllä ja talvella Saarijärven Teatterille kaksi ohjausta ja kesälle tänne Jyväskylään yksi. Lisäksi muutamia opetussessioita ja mahdollisesti vielä yksi kesäteatteri keväälle. Hyvältä, työntäyteiseltä ja mielenkiintoiselta sellaiselta näyttää tämä tuleva talvi. Pikkuhiljaa alkaa ohjausvalmistelut ja oma teksti hakea muotoaan. Vielä antaa vaan ajatusten tulla ja mennä. Sen kummemmin puskematta. Mmmukavaa aikaa.

meriltä pari otosta

Elokuun sateessa, Niagara nenässä

Tämän kesän osalta teatteritouhuilut ovat nyt ohi. Pari juttua tulee varmaan vielä käytyä katsomassa, mutta oman työn saralla kaikki onnellisesti purkissa.

Ja olihan siinä puurtamista. Vaikka jo nyt pari päivää viimeisen Jäniksen esityksen jälkeen olo on hieman haikea. Kuviot muuttuvat taas aikalailla ja on alettava nollista. Siinä toki myös puolensa. Ja lomaakin ehtii vielä pidellä ennen seuraavien töitten alkua. Eli hyvä hyvä!

Tänään pitäisi selvitä talven juttujen osalta meikäläisen kohtalo. Hyvältä näyttää, jos näin ennen päätöksiä kannattaa mistään huudella, mutta näyttää kun kerran näyttää. Kaksi erilaista ohjausta olisi talveksi tiedossa sekä jonkin verran opetustöitä. Hyvin erilaisia ohjauksia. Mutta näistä myöhemmin, kunhan varmistuvat.

Kuumetta ja kunnon flunssaa pukkasi vikojen esitysten jälkeen. Nyt yritys kova toipua, että pääsisi vielä loppuviikosta purjehtimaan. Ms. Duunari odottaa pursimiestä akselille Kotka-Helsinki.

Tässä pari kritiikkiä Jäniksestä. Vaikka parhaasta en tallennetta saanutkaan. Eräs (luultavasti vanhemmanpuoleinen katsoja) kirjoitti paikallislehden heittolaatikkoon suurin piirteinen näin:

Inhottava kesäteatteri, pelkkää kiroilua. Rahat menivät hukkuun. - pettynyt katsoja