tilahaaveilua

Olen jo pitkään potenut ulkopuolisuutta tiloihin liittyvissä asioissa. Olen työskennellyt monenlaisissa tiloissa, mikä on ollut rikastuttavaa, mutta välillä myös raskasta. Teatterin tekemisessä tilalla on aina erikoisen vahva merkitys. Tai sitten se merkitys tilalle syntyy juuri tekemisestä, kun uskaltaa ylittää jonkin rajan, mennä jonnekin missä ei ole vielä käynyt, uskaltaa heittäytyä ja epäonnistua, onnistua, silloin tilaan syntyy merkittävä suhde. Tai jos itselle tapahtuu elämässä merkittäviä asioita, tila saattaa muistuttaa pelkällä olemassa olollaan samoista viboista vuosienkin jälkeen.

Hetkeen en ole päässyt teatterin kanssa sinuiksi tilojen kanssa. Viime talvi ja kesä Lumperossa oli mielekästä aikaa. Tiloihin tuli kuitenkin rakentaa uusi suhde lapsuuden haaveilujen pohjalle. Parhaillaan harjoitellaan hienossa tilassa, mutta tunnesiteen syntyminen ottaa aikaa. Eikä sitä koe niin omaksi, jos tulevaa ei ole juurikaan tiedossa.

Aamusta sain erään toisen taitelijaseuran puolesta soiton, josko Hysteria haluaisi vuokrata heidän kanssaan Saarijärveltä tyhjillään olevan tilan. Kyseessä on vanha painotalo, jossa on käsittääkseni välillä toiminut esimerkiksi kuntosali. Innostus tällaista tilaa kohtaan nousi heti kattoon. Monta vuotta on haaveillut tilasta, jossa voisi nuorien kanssa tehdä esityksiä, siten ettei ko. ryhmän katsota olevan rasite. Oma tila loisi Juuret-projektille turvallisen lähtökohdan. Lähtökohdan harjoituksille ja esityksille, omalle tekemiselle, syvemmälle sukeltamiseen. Tilasta voisi muotoutua erittäin tärkeä tekijä, tukikohta. Toivottavasti haaveet osoittautuvat konkretiassa kohdilleen ja saisimme vielä rahoituksen järjestymään. Ylihuomenna tilaa katsomaan.

Sitä odotellessa tänään läpimeno. Kolmen päivän lattialla makaamisen jälkeen olin eilen harjoituksissa. Tulokseksi ihan ok treenit, mutta aamusta selkä ei ollut parhaimmillaan. Nyt taas päivän edetessä tuntuu hieman vetryvän. Toivottavasti kestää illan vedon.