tulevia näkymiä

Istun monttu hölmössä asennossa koneen äärellä hämmästyneenä Jyväskyläläisen hammashoidon ripeydestä. Muutamana päivä tuntunut painetta ja jomotusta leuassa siihen malliin, että viisaudenhammas vihoittelee taas. Viimeksi näin kävi kesäkuussa juuri ennen toisen teatterin ensi-iltaa.
No, ajattelin aamusta soittaa ja kysellä aikaa hampaan poistolle joskus helmikuulta, ensi-iltojen jälkeen. Oikeastaan ennenkuin huomasinkaan olin jo käynyt otattamassa legosta kuvat ja istuin hammaslääkärin tuolissa. Ensiapuna vedettiin ylempi viisaudenhammas pois ja kirurgille lähti saman tein kuvat tutkittavaksi mitä alemmalle, varsinaiselle kipuhampaalle pitäisi tehdä. Postissa tulee kuulemma aika seuraavaan poistoon. Käteen paiskattiin ohjeet hampaan poiston jälkitoimintoihin ja kasa tuppoja veren vuodon varalta. Edes kiitosta ei pystynyt sanomaan, kun yksi tuppo jo suussa pureskeltavana! Ripeää toimintaa sanoisin.
Hammaskivuista ja pienestä väsymyksestä huolimatta mukavaa aikaa ollut. Ohjaukset etenevät aikataulussa, eikä kumpaisenkaan ensi-ilta paina päälle aivan vielä. Harjoituksissa vielä leikitään ja hahmotellaan, kokeillaan ääripäitä, vaikka Oprissa on kyllä jo joutunut asemoimaan aika tarkasti, liikkumatila kun siinä niin pieni.
Momossa tehtiin tällä viikolla oikeastaan pelkästään tansseja. Tai liikettä, miksi sitä voisi kutsua, musiikin mukana heilumista kuitenkin. Lavastus mietityttää siinä nyt eniten, joten maanantaina täytyy siitä jotain päättää että saadaan rullat pyörimään.
Oprin ryhmässä jäänyt kivasti aikaa alkuharjoituksille, vaikka aivan kaikki eivät niistä ehkä perustakaan. Kummasti se kuitenkin näkyy heistä jotka jaksavat ilmaisuharjoituksiin satsata, että ovat kehittyneet. Myös aika paljon käytetty aikaa ihan puhumiseen, liittyen teatteriin ja muuhunkin.
Katse on puolittain koko ajan tulevassa. Akuutisti kesäteattereissa, jotka nyt tulevana kesänä tulevat vastaan. Tänne Jyväskylään tehdään AdAstralle Hotakaisen Juoksuhaudantie loppukesäksi ja alkukesään Saarijärvelle Teatteri Lumperoon jotain. Itse asiassa tämän kimpussa piti tämä päivä touhuta, että löytäisi jonkin mielenkiintoisen tekstin jota Lumperolle ehdottaisi. Mielessä pyörinyt muutamia, mutta selkeää ykköstä ei vielä ole löytynyt. Lumperohan on hemmetin hieno paikka ja viidensadan hengen katsomolla ehottomasti suurin paikka mihin olen mitään koskaan tehnyt. Pitäisi vain kaivaa semmoinen juttu, josta saisi hienoon paikkaan osuvan väännön.
Juoksuhauta taas täällä jyväskylässä tulee sijoittumaan huomattavasti pienempään miljööseen. Minne, se ei ole vielä aivan varmaa, mutta rintamamiestalojen katveeseen sille yritetään paikka löytää.
Vieressä kulkevana suunnitelmana mukana heiluu päivittäin ajatus tästä pohjoisen Keski-Suomen alueteatterista. Sen sisältöä tullut hahmoteltua ja täytyy sanoa etten ole mistään ollut pitkään aikaan näin innoissaan ja jopa toiveissaan kuin tästä! Vaikka rahoituskuviot ovat vielä aivan auki, näkisin meidän toiminnan olevan senkaltaista, jolle jostain kautta edellytykset hoidettaisiin. Vaikka sitten alkuun pienempinä.
Huomenna pikkujoulut Kämärissä ja sunnuntaina Pyykki Äänekoskella. Rauhassa hammasta kuunnellen niitä kohti.

Puuhissa mennyt aika

Alla ensi torstaina Sampo-lehdessä julkaistava kolumni. Kataisen katteettomista lupauksista tulikin nyt, ihme kyllä, pakkotoimilla uhaten katkerasti lunastettuja puheita. Oikeutta näyttää vielä olevan ainakin suomalaisessa sovittelu järjestelmässä. Jos nyt kirjoittaisi tulevan kolumnin se saattaisi olla hieman toisenlainen, mutta menkööt nyt tuollaisena.
Työmailla työteliästä. Momosta ollaan jo kertaalleen kahlattu kohtaukset läpi ja sen muoto alkaa hahmottua. Nopeatemoinen juttu, jonka rytmitys tulee olemaan vaikeimmista mitä ikinä olen tehnyt. Tarina rullaa ekonomisesti ja nopeasti, joten yleisön mukaansaaminen heti alusta on tärkeää. Tänään vanhusten vallatessa harjoitustilan keskitymme puvustuksen ja lavastuksen visuaaliseen ilmeeseen. Näitten tyyppien kanssa on hyvä tehdä hommia, siitä hyvänä esimerkkinä uusien biisien helppo syntyminen ja rohkeat ehdotukset. Hyvällä tavalla luovia prosesseja olleet melkein joka harjoitukset. Kun pidemmän päälle tutustuu ryhmään, alkaa sieltä nousta koko ajan enemmän voimavaroja joita haluaisi hyödyntää.
Oprissa lähestytään puoliaikaa kertaalleen ohjatuissa kohtauksissa. Olen hakenut ääripäitä mitä tulee esityksen tyylilajiin. Perus realismi ei ole koskaan oikein kiinnostanut, mutta ei tämä teksti nyt sirkukseksikaan muutu. Toisaalta siinä on ollut juuri sen mielenkiinto. Ja näyttelijät ovat omissa rooleissaan jo hyvin sisällä. Sisältä ohjautuvaa toimintaa ehdotellaan, ja sekös on ohjaajasta mukavaa ja helpottavaa. Perusvääntö menossa.
Suurin syy miksen ole tänne viime aikoina juurikaan ehtinyt avautua on uuden, pidempiaikaisen projektin kehittely. Päätin reilu viikko sitten, että pari vuotta mielessä pyörineelle ja joittenkin tuttavienkin kanssa puheeksi tulleelle idealle on tullut aika koittaa siipiä. Uuden teatterin perustamisesta haaveillaan ja sen sisältöä olen yrittänyt kartoittaa. Tästä varmasti enemmän myöhemmin, mutta laaja-alaisesta ammattimaisesta ja yhteiskunnallisesti valveutuneesta hautomosta on kysymys. Huomenna aiheesta vasta toinen palaveri, mutta intoa tähän juttuun riittää. Siinä on suuntaa, jota ammatillisesti on jo hetken hakenut. Yrittänyttä ei laiteta.

Yhteiskunnan marraskuu

”Marraskuu on vuoden yhdestoista kuukausi. Marraskuussa on usein yöpakkasia, joista seuraa maan routiminen ja useimpien ruohovartisten kasvien kuoleminen.” kertoo wikipedia.
Marraskuuta pidetään kuolemisen kuukautena. Erilailla kuin luonto kuolee noustakseen keväällä uudestaan kukoistukseen, tuntuu suomalaisen yhteiskunnan marraskuu ottavan yhä radikaalimpia muotoja. Sellaisia joista voi olla vaikeampi nousta. Usvaisessa kuussa kun on mahdotonta nähdä kovin pitkälle.
Tänä vuonna marraskuu näyttäytyy kovinkin ikävänä ajanjaksona. Näyttää siltä että koko yhteiskunta on sairastunut marraskuuhun; Jokela, kuntien säästötalkoot, Jyrki Katainen ja katteettomat lupaukset. Lista on pitkä.
Säännöllisin väliajoin kuuluu jokin hätähuuto, jokin katastrofi jota hetki voivotellaan, mutta samalla mässäillään median paukuttamilla kauhukuvilla. Vuosi vuodelta nämä kuvat tulevat yhä lähempää, suomalaisen yhteiskunnan sisältä ja ne tulevat yhä nuorempien ihmisten toimesta. Myyrmanni, Jokela mitä seuraavaksi? Nobelit ja kaikki mitalit sille, joka tällaisten tapausten kulun voisi katkaista. Vaan marraskuun harmauden tapaan yhteiskunnan pahoinvointi kasvaa, taloudellisesta vaurastumisesta huolimatta. Helpolta tuntuu osoittaa epäkohtia, jotka ajavat nuoret jatkuvaan marraskuuhun: Vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen. Koululaitoksista halutaan yhä suurempia ja tehokkaampia. Mikään koulutus ei takaa työpaikkaa tulevaisuuteen, joka koetaan turvattomana, pelottavana ja jo hyvin varhaisessa vaiheessa paineiselta suoritusyhteiskunnalta, jossa heikot sortuu ja röyhkeät pärjäävät. Taustalla hiipii vielä sodanjälkeinen sukupolvi protestanttisella työmoraalilla esimerkkiä näyttäen. Ota siinä sitten ensiaskeleita oman elämän rakentamiseen.
Kyläkoulujen lakkauttamispäätös kymmenisen vuotta sitten oli ensimmäinen askel, jossa toimivan yhteiskunnan perustan, koululaitoksen edustamat arvot myytiin tehostamisvaateille. Nyt niitetään niiden, toki pakottavassa tilanteessa tehtyjen päätösten viljaa, ja on vain ajankysymys jolloin kaikki syrjäseutujen koulut ajetaan alas. Tämähän ei merkitse enempää kuin sen että pian seitsenvuotiaita kyyditään useita tunteja päivässä saamaan oppia yhteisöstä, johon eivät missään vaiheessa tule tuntemaan yhteenkuuluvuutta. Surullista.
Saarijärven tapaisille paikkakunnille muuttoa suunnittelevat nuoret perheet antavat pisteensä niille kunnille, joilla vielä pyritään pitämään koko perheen perusoikeuksista kiinni. Ei tänne muuteta kaupunkiin. Tänne muutetaan maalle. Eikä Saarijärven ongelma ole missään tapauksessa se etteikö sillä olisi tarjota houkuttelevia asuntoja. Alleviivaamattakin lienee selvää mitkä seikat sen ongelman rakentavat.
Pienemmissä kunnissa pelataan tietenkin niillä pelimerkeillä, joita ylemmältä taholta annetaan. Ja hyvin usvaiselta vaikuttaa myös uuden hallituksen puuhastelut. Miten me suomalaiset ollaan niin tyhmiä, että uskotaan katteettomia lupauksia ja vieläpä seikasta mikä olisi pitänyt korjata jo ajat sitten? Yleinen mielipide on kait se, että meillä menee liian hyvin välittääksemme. Hallitus voi puhella toista ja puuhata muuta, sehän on vain politiikkaa, jossa asioilla on tapana mennä omalla painollaan?
Valehtelu ja näennäinen veljeily luovat ympärilleen vain ja ainoastaan pettymystä ja ärtymystä. Jos ihmisiä pidetään kasveina, joiden yli voidaan ajaa välittämättä, siitä ei pidemmän päälle hyvä heilu. Kaikki tällaiset yliajot jättävät jälkensä, kuten tämä surullisen asiainkulun käynyt Saarijärven bensa-asemahanke. Miten niin sen paikka ei vaikuta saarijärvisiin? Eikö satojen ihmisten aktiivinen toiminta herätä minkäänlaista ajatusta takapuolessa, että mitä sitten kun taas yksi ruma rakennus on pystyssä? Jos ja ilmeisesti kun bensa-asema koivikkoon pystytetään, se jättää jälkeensä pysyvän muiston tavasta, jolla asioita tässä pitäjässä viedään läpi. Sillä tavalla tämä monumentti koivikkoon sopii että Kiinanmuuriksi usealta taholta ristitty ostospaikka kauppakadun alapäässä aloittaa linjan, jota juuri valmistunut (useita satoja tuhansia maksanut!?) rauhan aukio jatkaa. Kyllä siihen linjalle vielä yksi muistomerkki mahtuu.
Marraskuu syvenee. Hyvä puoli on se, että kohta on joulu ja sitä myöten tämä vuosi kuolee ja uusi tuo tullessaan uusia yllätyksiä. Arvoratkaisut vaikuttavat ainakin meidän pullamössösukupolveen taloudellisia ratkaisuja enemmän. Ne kunnat jotka rohkenevat nukkua vaikka marraskuun ajan talviunta ja tekevät ratkaisunsa pidemmälle kevääseen katsoen, onnistuvat siinä mitä käsittääkseni tavoitellaan. Hyvän elämän ympäristöä?

Marraskuu ilmeisesti menossa

Kun ei tuolla maaseudulla ole konetta käytössä, jää tämä päivittäminen näemmä hieman vähemmälle. Mutta haitanneeko tuon mittään.
Ohjaukset etenee. Ne etenee hyvin ja varmasti. Toki kaikenlaista pientä vivahdetta löytyy mikä pitää skarppina ja saa miettimään uusia kulmia. Momon kanssa vedellään veitsenterällä että ollaanko nuorisotalolla vai teatterissa. Alussa stressasi ehkä liikaakin asenteesta, jolla tyypit ovat mukana. Itse asiassa asenteessa ei ole ollutkaan varmaan mitään vikaa missään vaiheessa, mutta tämän ikäisten tyttärien lienee pakollista heittää muutama negatiivinen kommentti hyvin yksinkertaiseenkin kysymykseen ennen kuin voi alkuunkaan harkita sitä mitä kysyttiin. Välillä hieman sylettää, mutta esimerkiksi tänään treeneissä kohtaukset toimivat jo mainiosti eikä ohjaajasta vedetty tarpeettomia mehuja. Hengissä siis tämäkin viikko.
Oprille heitettiin tänään oikein kunnolla punakynää. Alusta ei liiemmälti voinut karsia esittelyineen päivineen, mutta nyt rupeaa tekstistä löytymään jo turhaa lätinää. Alku siis ohitettu ja keskiosa käsittelyssä. ollut yllättävän mukavaa. Pieni tila tekee koko jutusta sorminäppäryysväännön, pienen palapelin, joka ei toimi jos palaset eivät oikeasti loksahda kohdilleen. Vaatii tarkkuutta niin asemoinnissa kuin näyttelijäntyössäkin. Tuttuun tapaan siellä kuitenkin ainakin näin alkuun heilutaan aikamoista hulabaloota. Voi olla että Mäntylä kääntyy haudassaan jos ei menoa myöhemmin hieman silittele.
Loppuviikko eli torstai ja perjantai ensi kesän suunnittelua ja hahmottelua. Hyvä treeniviikko-- hyvä mieli.