Aina se yllättää miten elävää hommaa tämä teatterin tekeminen lopulta on. Monasti kun tekstin kanssa tuskailee ja omassa päässä pyörittelee kuvioita ja hahmotelmia, toiveita, pelkoja, ennakkoluuloja ja ties mitä, saattaa yhdet harjoitukset avata uusia maailmoja. Kuten tänään otettu ensimmäinen Elmon puffikuva.
Homma lähti taas kunnolla käyntiin hieman ehkä kyseleväntuntuisen lukutreenin jälkeen. Ryhmästä puskee hyvää vibaa. Kuvassa herra Elmo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti