Lumperon eli Elmon lavastus alkaa olla pikkuhiljaa uomissaan. Hienot portaiset elementit toimivat oikeastaan suunniteltua paremmin, sekä ohjauksessa että jo itsessään esteettisenä näkynä. Sattumalta löytynyt maalijämä ryhdittää järven ja taivaan kylkiäisinä lavastukseen taivaallista sävyä. Oikea puoli jätetään ennakkosuunitelmista poiketen auki. Rinnettä jonka takaa näkyy järvi olisi rikos peittää jollain muovisella pressulla. Lisäksi juuri tuo oikea puoli toimii lavastuksen positiivisena voimana, kun toisella puolen heilahdetaan synkemmälle puolelle, ilo ja suru, luonto ja muovi, tärkeät asiat ja turhat. Voimia ja vastavoimia esityksessä riittää, niitä kukin katsoja poimikoon sieltä kuitenkin mielensä mukaan. Allaviivaamaan ei juurikan lähdetä.
Pidempikestoisen hankkeen parissa mennyt pari päivää, illat tietenkin teatterilla remuten. Elmosta vielä sen verran, että pelottavan hyvä viba on esityksestä näin kolme ja puoli viikkoa ennen ensi-iltaa. Varmasti tässä vielä tipahtaa maan pinnalle, mutta eiliset treenit bändin kera lupailevat jotain todella mielenkiintoista.
Niin, pidemmän hankkeen tiimoilta kokoustetaan taas torstaina ja siihen mennessä jonkinlaista ideaa paperille. Nuorten kanssa tuusatusta projekstista olisi kyse, ja nimen omaan nuorten, joilta ensimmäinen mahdollisuus on jo viety. Tätä mietiskellään Ojasen Villen ( http://www.myspace.com/villeojanenrautavaara) ja muutaman muun taiteilijan kanssa. Tähtäin kaukana, vaikka nyt alkuun pienin askelin ja yhteistyötahoja kartoittaen.
Kummalla tavalla pystyy nyt nauttimaan olosta kaikkien keskeneräisten töitten ja lapsen odotuksen lomassa. Virtaa riittää. Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti