Viimeisin kirjoitus näyttää tänne lennähtäneen ennen juhannusta. Siinä odotellaan tätä keskikesän juhlaa. Melkoiset bileet niistä tulikin.
Sen kummemmin en tässä foorumissa rupea lapsesta höpöttämään, mutta tämän vuoden juhannustorstaita en kyllä ikinä unohda. Lapsen syntymä kaikkine siihen liittyvine tunteineen on yksinkertaisesti niin valtava kokemus, että siitä pitäisi kirjoittaa erillinen opus.
Tyttölapsonen syntyi siis torstaina täysillä pisteillä, ja jo sunnuntaina sekä äiti että uusi ihmettelevä ihminen pääsivät kotiin.
Maanantaina jatkui sitten Elmon treenit. Samassa usvassa meni ensi-iltaviikko. Vaikka töitä oli paljon ei hymy tainnut montaa kertaa huulilta karista. Esitys saatiin purkkiin ja hyvin todellakin. Vaikka ensi-illassa tuli vielä kohtuuttoman paljon jännityksestä johtuvia "mokia" esitys on nyt kokonaisuus, joka jyllää eteen päin toivotulla tavalla.
Tänään paluuta arkeen ja Juoksuhaudantien kimppuun. Ryhmä on lomaillut kolme viikkoa ja nyt pitäisi neljäksi aktivoitua Hotakaisen äärelle.
Vaikka kotoa on hieman haiku lähteä, helpottaa tätä ohjausta välimatka; pyörällä pääsee edestakaisin, joten aikaa ei kulu paria tuntia turhaan. Itse asiassa motivaatio työhön on kovinkin korkealla, siihen nähden mitä odotin. Hieman univelkaa ja väsymystä, mutta mitä sitten; kesä parhaimmillaan, suurimmat jännitykset tältä kesältä takana, ei muuta kuin teatterista nauttien eteen päin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti