Eilen oli ensimmäinen läpimeno Oprista. Pikkuisen ylienerginen veto, joka puuroutui välillä omaan paahtamiseensa, mutta ehdottomasti ollaan jo hyvällä suunnalla. Tänään hiotaan joitain kohtia toimivimmiksi ja huomenna koitetaan uudestaan läpi. Kyllä tästä juttu tulee.
Nyt pitäisi kirjoittaa käsiohjelmateksti. Ehkäpä vaikein ikinä kirjoittamistani, voipa olla etten rustaa mitään. Käsiohjelman kun tulisi olla jonkinlainen portti esitykseen, ehkä jopa kielioppikirjanen, jolla esitystä pääsisi tulkitsemaan, herättäisi aiheeseen liittyvälle taajuudelle. Tätä esitystä kun kuka tahansa pystyy seuraamaan, niin mitään osviittaa ei tarvitisi heittää. Ja ohjaajien kiittelyt omissa puheenvuoroissaan tuntuvat aina jotenkin naurettavilta.
Kerta kerran jälkeen ohjaajan tekstin kirjoittaminen tuntuu vaikeammalta. Momoon raapustin aamusta ennen painoon menoa pienen tekstin ajasta ja pysähtymisestä. Sielläkin yksi sana mietityttää päivittäin, miksen käyttänyt toimimisen sijaan sanaa suorittaminen.. Ohjaajan kädenjäljen pitäisi näkyä näyttämöllä, ei sanoina paperilla. Täytyy nyt miettiä tämä Opri tarkkaan.
Keskisuomalainen ei jaksanut Momoa käydä arvostelemassa, vaikka eittämättä esityksessä on sisältöä enemmän kuin näitten alueiden arvioiduissa farsseissa yhteensä. Mutta sehän ei taida kulttuuritoimituksessa painaa. Paikallislehden kritiikki löytyy vielä hetken täältä www.sampolehti.fi.
Myös samaisen lehden yleisönosastolla on kiitelty Momoa tärkeästä ja ajankohtaisesta "lahjasta". Eikä suotta, juttu toimii hyvin. Kävin katsomassa kolmannen vedon ja esiintyjät olivat kehittyneet kummasti, pelaaminen yleisön kanssa oli luontevampaa ja esiintymisen nautinto kasvanut. Väistämättä tämä näkyy yhä paranevana esityksenä.