tunnelmia

Lunta sataa hiljaksiin. Kohta koiran kanssa pienelle hiihtolenkille, sitten uimaan ja valmistautumista iltaan. Ensi-iltapäivät ovat nykyään vähän samanmoisia kuin joulut pienenä; mukava jännitys illasta kutisee mahan pohjassa ja yrittää keksiä kaikennäköistä toimintaa, että aika kuluisi nopeammin.
Eilinen kenraali sujui sen suuremmitta kämmittä. Pari vaihtoa muutin vielä turvallisemminksi, siis oikeasti turvallisemmiksi, eli enemmän valoa ettei mummot enää toistamiseen kaatuile pimeässä. Luullakseni toimivat näin myös kokonaisuuden kannalta paremmin, ovat hitusen nopeampia ja täten esityksen rytmi säilyy.
Tulipahan tehtyä tämäkin Opri. Aikamoista taistoa itsensä kanssa koko harjoitusjakson esityksen motiiveista ja varsinkin minun suhteesta tekstiin. Nyt ainakin tietää mihin ryhtyy, jos vielä samantyyppiseen materiaaliin tarttuu. Turhaa kitistä matkan varrella, jos on haasteen ottanut vastaan.
Nyt tuntuu tämän jutun suhteen hyvältä. Muutama näyttelijä on kehittynyt valtavasti syyskuussa alkaneen matkan varrella. se on parasta antia, kun näkee, että tyypit ylittävät itsensä, nauttivat esiintymisestä, nauttivat pelaamisesta toisten lavalla haahuilevien sekä yleisössä istuvien kanssa. Aika rauhassa voinee tänään hengitellä katsomossa. Ainakin vielä siltä tuntuu, vaan odotahan vaan kun ilta saa.