Tiistaita mennään. Momon ensi-ilta ja toinen esitys takana. Itse en päässyt kun perjantain ensi-iltaan, koska Kankaanpään kanssa meni puiminen sunnuntaille. Esitys toimii hienosti. Viime hetkillä muutettu kertojan asema yleisön joukossa toimii hyvin. Muutenkin juttu löysi rytminsä, joka on muuten yllättävänkin verkkainen, vasta viime hetkillä. Mutta hieno ryhmä, hieno energia ja asenne tekijöillä, hieno esitys.
Oprin kimpussa hääritään nyt. Eilen ensimmäisen puoliajan kipukohtia, tänään toisen puoliskon. Porukkaa jonkin verran kipeänä. Itselläkin pieni räkätauti, muttei mitään kuumeilua kuitenkaan. Kummasti helpompaa muuten ohjaaminen, kun samana päivänä vetää vain yhden jutun treenejä. Viime viikolla oltiin aika väsyksissä, kuten yleensäkin ensi-iltaviikolla, mutta nyt taas puhdistuneempi olo. Terveyttä vain toivotaan.
Momosta ihmetyttää hieman, eikö Keskisuomalaista kiinnosta käydä esitystä kritisoimassa. Vielä ei ainakaan ole juttua näkynyt. Yleisön kommentit ovat olleet hyvin positiivisia. Vaikka esityksen teksti on välillä hyvinkin rankkaa paatosta aikuisille, ovat myös lapset tykänneet jutusta. Tästä olen varsin iloinen. Tällainen oikeasti koko perheen esitys kun ei ole mitenkään helppo genre.
Keväistä toivoa ulkona. Kello on viisi, eikä vielä ole edes pilkkopimeää! Tietää hyvää, sekä asenteellista buustia kesää ajatellen. Nyt Oprin kimppuun, jahka tästä tunnissa treeneihin ehdin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti