kevään loppu

"Oi kesä, tokko tulet enää milloinkaan" tai jotain muotoili taiteilija Tapio aikoinaan. Vaan kyllä tulee ja lujaa! Elmo etenee ja ensi viikolla on aika ottaa jo bändikin mukaan. Hyvässä aikataulussa ollaan. Tämä viikko vierähti lähinnä henkilöohjauksen ja pienten rytmitysten parissa. Konkreettista näpertelyä siis.

Tänään Juoksuhautaa, johon ehkä pieniä muutoksia vielä tällä ja ensi viikolla. Sitten se jääpi läpimenon jälkeen hautumaan minun osalta hetkeksi, ennenkuin siihen sitten satsataan kokonainen kuukausi.

Parasta antia tälle viikolle edustaa kuitenkin taas kuin puskista kummunneet uudet kontaktit. Tänään oli Saarijärven palaverissa pitkästä aikaa monitaiteellinen ja innostava meininki. Nopealla aikataululla tarkoitus pistää hanketta eteenpäin ja näitä jo ajatuksissa pyörineitä visioita konkreettisesti käytäntöön.

Muutama kuva viime viikkoisesta Pönttöjutun läpimenosta.

turhuuksien turhuus...

.. kaikki on turhaa. Ainakin työnhakemiseen liittyvät jutut meikäläisen elämässä juuri nyt. Tämä aiemmin hehkuttamani iso ja mielenkiintoinen työ olisi ollut Shtl:n tuottajan toimi, johon kävin haastattelussa. Turhaan. Valituksi tuli joku muu, tapausta en sen kummemmin tuntenut.
Turhaa oli ajella näillä dieselin hinnoilla edestakaisin ja tuhlata puolen kuukauden ruokarahat. Turhaa ei sen sijaan ollut taustatyö mitä ko. toimeen hieman kerkesi tekemään, koska nämä suunnitelmat saattavat hyvinkin toteutua jonkin muun organisaation kautta. Liiton toiminnan kehittämiseen painotin ammattiin koulutettujen ohjaajien ja harrastajakentän törmäämisen kartottamista. Harrastajakentällä on vuodessa lähes saman verran katsojia kuin ammattikentällä (miljoona kahdeksansataa tuhatta vs. kaksi miljoonaa), joten mistään pienestä kentästä ei voida puhua. Harrastajakentän näyttelijöiden koulutus on pieni osa toimintaa, eikä sen ytimen pidäkään olla loppuun asti hiotussa näyttelijäntyössä. Mutta ohjaajilta pitäisi osata vaatia ammattitaitoa. Ammattikorkeakouluista valmistuu jatkuvalla syötöllä nelivuotisen koulun käyneitä ohjaajia juuri tämän kentän palvelukseen. Samaan aikaan liitto kouluttaa vieläkin muutamalla viikonlopulla ihmisiä harrastajakentän ohjaajiksi. Ero on aika suuri.
Harrastajateatterit ammattimaistuvat kovaa vauhtia ja juuri tässä saumassa olisi liiton kaltaisen organisaation mahdollisuus toimia. Tukea teattereita rohkeisiin muutoksiin, panostamaan koulutetuihin ohjaajiin. Käyttämään harrastajakentän taloudellinen vapaus konkreettisesti suurina riskiesityksinä. Kannustaa muutenkin kuin diplomein ryhmiä tekemään uusia tekstejä, auttaen näitä konkreettisilla työpajoilla. Kannustaa ryhmälähtöiseen työskentelyyn ja sisällön yhteiskunnalliseen piikkiin.
Mielenkiinnolla tulen seuraamaan miten liiton toiminta tulee kehittymään.

viikon keskivaihe tässä perjantaiaamuna

Elmon vaativin kohtaus ratkaistu. Viimeinen ja ehkä koko näytelmän suurin käänne taittuu hienosti, osin absurdisti, mutta osin vähäeleisen tyylikkäästi ja arkisesti. Vielä kun musiikit saadaat kohtaukseen upotettua, uskon että tulee toimimaan hyvin. Tarkoituksella jätin tämän kohtauksen ohjaamisen tänne loppupäähän. Nyt näki paremmin jo mihin kontekstiin se täytyy asettaa, millä volyymilla esitys muutoin kulkee. Ja aika tykitystähän tästä tulee. Täytyy laittaa varsinkin nuoremmallle kaartille johonkin esitykseen askelmittari matkaan ja laskea kilometrit mitä liikkumista tulee. Veikkaan että runsaasti.
Aika massiivinen viikko töitten suhteen menossa. Helsingin työhaastattelusta en taikauskoisena viitsi vielä sen kummemmin avautua, selvinnee parin viikon sisällä. Isosta ja mielenkiintoisesta toimesta olisi kuitenkin kysymys. Pönttöjuttua treenattiin eilen nelisen tuntia. Huomenna on Mäki-Matin perhepuistossa avoimet harjoitukset Yläkaupungin yön ohjelmassa klo 14.15. Tervetuloa katsomaan, miten pöntöt lajittelee ihmisten sinne tänne jättämiä jätteitä.
Tätä ennen vielä kuitenkin kahdet treeniet Juoksuhaudantiestä. Päästään siinäkin tänään kohtauksissa finaaliin, tosin siten että ne on vain kertaalleen hahmoteltu. Dramatisointi on siinä sen vertaa vaativa, että nyt vasta alkaa lopullinen haju esityksen muodosta kirkastua. Mutta aikaahan siinä on; ensi-ilta heinäkuun lopulla. Välissä tosin muutaman viikon tauko, mutta sitä ennen kun runtataan kohtaukset sinne päin, niin heinäkuussa sitten naulataan kiinni.
Tänään muuten synnytyssairaalaan tutustuminen myös. Että näin.

aamutuimaan

Helsingissä pyörähtämässä. Elmon kohdalla porukka vetää tänään biisejä, ja huomenna palataan toisen puoliajan pyörteisiin. Suunta sisäharjoitusten pohjalta on toisellakin puoliskolla oikea. Pari monologia vaan täytyy tehdä tarkasti toimiviksi, että rytmi säilyy loppuun asti kantavana. Muutoin jälkipuoli esityksestä ryöppyää kyllä hyvin. Tarkkana saa olla tunnetilojen suhteen, että menevät kohdilleen, pelkkä hämmennys ei kanna asiaa.
Loppuun mietiskelin eilen yötä myöten autossa istuessa uuden väännön. Torstaina täytyy kokeilla, josko tästä narusta löytyisi sen ratkaisu. Alku meni purkkiin, about kahdennella kymmenennellä kokeilulla. Saattaa olla esiintyjille välillä turhauttavia nämä kokeilut, mutta yksinkertaisesti tämän muotoisia ratkaisuja ei näe ellei niitä kokeile. Ensi viikko vielä pelkkiä kohtaustreenejä ja välistä pidempää pätkää, kesäkuusta sitten bändi mukaan.
Kohta täytyisi olla skarppina, aamulenkki ja Chi kung auttakoon asiaa.

Juoksuhaudantietä

Viikonloppu Jouksuhaudantietä edessä. Harjoitellaan jo Jyvälän opiston pihassa, varsinaisella esityspaikalla: http://www.jyvala.fi/. Pihamaan nurkka toimii näyttämönä rintamamiestaloketjun päässä. Tullan kanssa käytiin alkuviikosta katsastamassa mahdollista lavastusmateriaalia romuttamon tapaisessa paikassa.Vielä ei mitään mullistavaa löytöä ole lavastukseen tehty, mutta paikka itsessään on jo asian äärellä. Jotain jäynää siihen lisäksi pitäisi kuitenkin kehittää.
Hieman ihmetyttää Jyväskylän kaupungin katsomopolitiikka. Tarvitisimme AdAstran kahteen esitykseen, siis samaa katsomoa käytettäisiin kahdessa eri näytelmässä, noin sadan hengen katsomon. Alkeellinen, penkkityylinen ratkaisu toimisi hyvin. Kaikki katsomot ovat kuulemma menneet kuitenkin jalkapallolle. Miten paljon tässä kaupungissa oikein katsotaan fudista? Edustusjoukkuekin taitaa pelata, mitä, kakkosdivarissa?
Katsomoa täytyy metsästää, kuten myös keinuja.
Muutoin elämä mallillaan. Oikeastaan tuo sähköpostin toimimattomuuden havaitseminen vapautti monesta turhasta mietinnästä. Ja heti pukkasi myös sitä uutta mahdollisuutta. Ensi viikolla siis piipahtaminen Helsingissä mukavan yllätyksen merkeissä.

DO NOT TRUST ON GMAIL!!!

Tekniikka pääsi yllättämään tämän jantterin nyt kyllä sata nolla! Päivän mittaan pari juttua selkiytyi, vaan alkuun täytyy purkaa hupaisempi tekniikan kanssa sattunut tapahtuma.
lltapäivällä treenasin pönttöjutun biisejä armottomalla tykityksellä kotisohvalla. Heitin Aaron neuvoman riffin nurkkaan (kun en muistanut miten se meni) ja vedin fiilis katossa omalla väännöllä vähäinenkin tukka hulmuten. Vedettyäni Pönttö sekaisin- biisin kolmannen kerran astelin kohti työhuonetta, kun jostain kuuluu hiljaista naurua. Katsastan kännykän ja kappas, puhelu käynnissä. Insenjööriskaveri meinasi kuolla nauruun, ensimmäinen kysymys oli, että oonko noin kännissä keskellä päivää. Oli taskusoitolla sitten levinnyt biisi insinööritoimiston iloksi. Jes!
Sitten tämä tapaus gmail. Oon kevään aikana ihmetellyt, kun en ole saanut vastausta useaankaan sähköpostiin. Usein nämä ovat olleet ohjaustarjouksia tai muita työhön liittyviä juttuja. Ajattelin ettei vaan ole eri tahoilla ollut aikaa vastata moisiin, ja jättänyt sikseen. Kellojen olisi pitänyt kyllä hälyttää jo aiemmin, kun jossain haussa luvattiin vastata kaikille hakijoille. Mutta ei edes, että kiitos ei. Nyt sitten tuli sauma, että kysäisempä ensi syksyksi alustavasti keskustellusta ohjauksesta, että mitä ovat ehdottamistani teksteistä mieltä, kun sieltäkään ei vastausta ole sähköisesti kuulunut. Tässä tapauksessa en omannut puhelinnumeroa, enkä koko nimeäkään, edellisessä pyydettiin kaikki yhteydenotot sähköisenä. Kiertotietä sain sitten sähköpostin, että ei ole tullut mun viestit perille ja viime viikolla olivat sitten valinneet syksyksi ohjaajan. Ajattelivat että olen sen vartaa kiireinen, etten ole ollut siksi yhteydessä. Tästä tajusin sitten ruveta tarkastelemaan aiempia tarjouksia, ja ylläri ylläri, eivät ole tarjoukset edes menneet perille!
Ensivitutus oli aika suurta. Nyt sitä miettii jo positiivisiakin asioita, kuten muita mahdollisuuksia mitä eteen saattaisi jostain putkahtaa. Ja niin, kyllä syksyllä ihmeteltävää riittää täällä kotonakin. Toivottavasti.
Jonkin tutkimuksen mukaan tietotekniikan hyvät puolet peittoaa huonot vasta vuonna 2015. En epäile hetkeäkään.

tunnelmia

Enpä ole liiemmälti ehtinyt tätä blogia viime aikoina päivittää. Viikot menee kuin hiidenhirvien siivittäminä, päivistä puhumattakaan. Happimyrkytyksen alkushokista alkaa pikkuhiljaa toipumaan, vaikka jokailtainen ulkoilma tuppaakin välillä väsyttämään.
Jokakeväinen urheiluinnostuskin on taas iskenyt. Aamuisin aamulenkit piristävät kummasti mieltä, joka vaihtelee harjoituksesta toiseen; välillä se on luottavainen, välillä miettii riman korkeutta, että helpommallakin sitä olisi taas päässyt. Sitten taas jo nauttiikin pienistä yksityiskohdista, yhdessä olosta, kaikesta siitä miksi tätä duunia tekee.
Ohjausten lisäksi tehdään Teatterikoneelle Pönttöjuttua, jossa pitkästä aikaa pääsee näyttelemään. Vaikka viime kesänä Jäniksen vuodessa lavalla heiluinkin, on tämä siinä mielessä mielekästä ettei joudu ohjaamaan itseään. Terävän Mika hoitaa sen puolen, kuten kässärinkin. Me muut pönttöillään, ja mun pitäisi huomiseksi vielä terävöittää pari biisiä, jotka Aaro juttuun sävelsi. Jepu, kitaran soittaminen on aina ollut minulle terapeuttista rämpyttelyä. Nyt oikeastaan ensimmäinen kerta sitten rippikoululeirien isos-ajan, kun pitäisi sinne päin julkisesti rämpytellä. Pikkuhiljaa se siitä vääntyy, ja Aaro sitäpaitsi vetää kesän esitykset ja meikä hyppää vasta syksyllä mukaan keikoille. Hyvä niin.


Ohessa parit kuvat Elmon treeneistä.

isoja asioita

Taas mennään maanantaita. Vesisateen uhka väijyy muutaman loistavan päivän päätteeksi. Paluuta arkeen, jos tämä nyt sellaista on.
Vapun jälkeinen elämä mennyt töitten osalta lähinnä Elmon bänditreeneissä. Jere piipahti pari päivää opettamassa biisit ja sovittamassa ne kohdilleen. Tiukka treenaaminen bändillä vielä edessä, että kokonaisuus pysyy kasassa. Mutta erittäin hionot musat tähän juttuun Jere on tehnyt!
Tästä päivästä eteenpäin treenejä on sitten kiihtyvällä vauhdilla aina heinäkuun loppuun asti. Muutama vapaapäivä välissä, kuten tämän viikon sunnuntainen äitienpäivä. Lisäksi about kesäkuun puolessa välissä ennustettu esikoisen syntymä saattaa aiheuttaa muutaman päivän tauon(!) Ainakin tämän ohjaajan ajatukset leijailevat fyysisestä sijainnista riippumatta silloin uusilla mailla. No niin, nyt on "muffinssi" julkistettu tässäkin blogissa! Joku Juoksuhaudan kaveri hieman jo vitsailikin, että jo ennen syntymää laitetaan lapsen syyksi, jos isä tulee olemaan harjoituksissa "hieman väsynyt".
Mutta asialliset hommat hoidetaan. Kummankin jutun runko yritetään tehdä valmiiksi nyt toukokuussa. Heinäkuu on sitten Jouksuhaudan aikaa pelkästään, ja silloin purkitetaan se. Nyt nautitaan ulkotreeneistä, vesisateesta, lätkäkisoista, rauhasta juoda kahvikupponen, lenkeistä koiran kanssa ja kaikesta perusväännöstä. Kohta se on erilaista sekin. Kait.