hetki lyö

Ensi-iltapäivän iltapäivä. Kello liene kahden hujakoilla ja parin tunnin päästä teatterille päin ja sitten vain mylly pyörimään.
Viikko oli todellakin täynnä töitä. Eilisen kenraalin jälkeen olo on kuitenkin luottavainen. Jänis on rohkea veto tältä ryhmältä. Hauska ja mitä luultavammin esittelee katsojakunnalleen "hieman" erilaisen teatterityylin mihin se on tottunut. Esityksen sanoman perillemenosta en ole vielä aivan vakuuttunut, mutta alitajuntaan luulisi senkin uppoavan kaiken tämän viihtymisen ohella.
Tuntuu mielettömän hyvältä saada juttu yleisön eteen. Nauttia siitä työstä mitä ollaan tehty. Vielä ei ole aivan aika purkaa tätä kevättä, mutta jo nyt se ajatus siitä, että kaikki on saatettu pistettä vaille päätökseen huojentaa.
Olo on kuin pienoisen sotataistelun jäljiltä. Ihan fyysisestikin. Viisaudenhammas puhkeamassa ja sen tulehdukseen annettu antibioottikuuri auttanee myös kurkkua, joka on flunssan oireiluista karhea kuin hiekkapaperi. Nilkka on mustana viimeisen pääharjoituksen nyrjähdyksen takia.. Olisihan näitä mistä valittaa. Mutta nyt katse kohti iltaa.
Hemmetti kohta se taas koetaan, ensi-veto! Ja meikä myös lavalla mikä tuntuu kyllä vähintään hassulta, mutta hauskaa parissa viime läpimenossa on ollut. Toivon todella, että koko ryhmällä olisi juuri sitä, hauskaa, koska viimeisten viikkojen ongelmat ovat saattaneet minun kautta heijastua hieman turhan vakavana. Nyt ollaan kuitenkin kaikki samalla oksalla. Ja hemmetti, ponnistetaan niin että mummot saavat pitää hatuistaan kiinni!