koordinaatteja

Ja niin ovat pyörähtäneet käyntiin taas varsinaiset harjoitukset. Tänään jatketaan siitä mihin eilen jäätiin, eli tarkennuksia, pidemmän pätkän rytmittämistä jne.
Edessä pitkä pätkä työtä, jonka aikana voimat täytyy jakaa hyvin. Maalit seuraavalle puolelle vuodelle ovat:

1. Momon ensi-ilta 1. helmikuuta.
2. Oprin ensi-ilta 22. helmikuuta.
3. Elmon dramatisoinnin tekeminen.
4. Juoksuhaudantien sovittaminen Jyväskylään.
5. Elmon ensi-ilta 27. kesäkuuta.
6.Juoksuhaudantien ensi-ilta 25. heinäkuuta.

Pääfokus tietenkin aina seuraavassa ensi-illassa, vaikka muitakin, lähinnä tulevia tekstejä, työstetään aina välipäivinä. Johonkin väliin täytyy upottaa myös täysin toimettomia päiviä, ettei homma ala käymään liian raskaaksi.
Mielenkiintoiselta paketilta näyttää, työteliäältä, mutta innostavalta. Niin erilaisia kaikki jutut kuitenkin ovat. Kävin muuten viikonloppuna urkkimassa kotirintamamies Virtasen tapaan asunnonmyyntinäyttelyssä. Kyseessä ei ollut rintamamiestalo, vaan tavallinen rivitalokolmio. Hotakainen on kyllä osunut syvään ytimeen kirjassaan, niin käsinkosketeltavaa on tuollaisissa tilaisuuksissa ihmisten fiilikset. Ketkä ovat tulleet vain katselemaan, ketkä haaveilemaan, ketkä tositarkoituksessa juuri tähän taloon. Silloin jo pilkistää Virtasen pää lähipensaasta ja hautoo juoniaan. Kaikki omien tarkoitusperin perässä, mutta toiset vakavammin kuin toiset.
No, Juoksuhauta kehittyy tässä samalla, kun yritetään muuttaa maaliskuussa uuteen kämppään. Ei tosin omistusasuntoon, ainakaan vielä, vaikka sitäkin tässä ikäpolvessa onkin runsaasti liikkeellä. Elämän suuret ratkaisut saavat aikaan suuria tunteita, mahtavaa matskua teatteriin siis. Mutta tosiaan, antaa sen vielä muhia ajatuksissa, kunnes maaliskuussa aloitetaan hommat.
Elmo lentää sitten taas omassa sfäärissään. "Paskaversio" on viimeisimmässä suurimmassa käänteessään ja parin viikon sisällä purkissa. Olen kirjoittanut kohtauksen kaikista kirjan kohtauksista, jotka näen tarpeellisiksi esitystä varten. Kun tämä on valmiina, alkaa seulominen, teemojen jyrkempi esiin kaivaminen, ehkä henkilöhahmojen karsiminen, ehkä täysin uusien kohtausten kirjoittaminen. Kohta Peltosen hienoa teosta on jo helpompi käsitellä, kun siitä on konkreettisesti paperinippu mahdollista käyttömateriaalia.
Mutta ennen näitä, Saarijärven Teatterin esitykset purkkiin. Entisenä 800 metrin juoksijana voisi todeta, että ollaan toisen kierroksen takasuoran alussa, ja lähdetään pitkään kiriin. Mitään ei vielä voitettu, taikka hävitty. Rennosti kiiruhtaen.