omaehtoinen tie

Omaehtoinen tie vaatii sitoutumista asetettuihin päämääriin. Muuten sitä leijailee juttujen perässä, ja aina on tunne, että kunhan tämän teen, sitten pääsee tuon pariin ja sitten taas ehkä tuon pariin. Minun tapauksessani vielä joidenkin tekijöitten pariin, jonkin laitoksen, teatterin pariin, muutamaksi kuukaudeksi.
Tämmöinen ajelehtiminen epävarman tulevaisuuden usvassa kasvattaa aina halua johonkin omaan, pysyvään, vaikka vain muutaman vuoden projektiin. Mutta taas toisaalta realiteetit tulevat esiin, kun aletaan puhumaan rahasta, saati sitten byrokratiasta, jonka syövereihin en vielä kummemmin ole sotkeutunut. Tuli vain mieleen, kun istuin aamupäivän teatterinjohtaja Braggen pöydän äärellä. Minun kokemukseni kaupunginteattereista perustuvat oikeastaan kokonaan Kajaanin teatteriin, jonka meininki ja mittakaava on esim. Jyväskylään verrattuna hyvin erilainen.
Jotenkin sitä ahdistuu ja tuntee itsensä aina niin pieneksi, tarpeettomaksi itsensä tyrkyttäjäksi, vaikka puhuttaisiin vain periaatetasolla kaupunginteatterin kiinnostuksesta alueteatteritoiminnan kehittämiseen. Juttuja joista voi ja pitää puhua, eihän asiat muuten etene. Sitten tulee se fiilis, että antaa olla, miksi edes kysyttiin, ja sitten että tottakai, kaikki kivet jne. Sitten lupaa keskittyä asiaan, ottaa keskeneräisen työn käteen ja huomaa kuitenkin puivansa tulevaa. Että mitä jos sittenkin painuisi vain korpeen ja rupeaisi vääntämään omia monologiesityksiä omista teksteistä-- itselleen. Ja katsoisi sitten kiinnostaako se ketään.
Aika moni Helsingin kaveri pikaisen vuodenvaihepiipahtamisen aikana oli kiinnostunut ajatuksesta tulla vääntämään metsään juttuja, hieman paremmalla apurahalla kuin mitä valtio yleisesti tarjoaa. Joten kiinnostusta tähän olisi. Mutta päätöksiä siihen ryhtyminen vaatii, ja asenteen kohdilleen tarkistamista, että varmasti on valmis kokeilemaan, koska helppoa se ei tule olemaan, eikä helpolla ainakaan alkuun pääse missään mielessä.
On tämä touhua. Mutta nuorten teatterikatselmus nyt ainakin onnistuu, vaikka Viitasaarella buukattiinkin elokuvaviikko jo sovitus teatteriviikonlopun päälle. Pidämme lystin Karstulassa ja mikä parasta, järjestäjinä ovat silti Karstulan lisäksi Viitasaaren ja myös Saarijärven kaupungit. Tämä nyt ainakin pistetään kuosiin ja Kaukolampi sekä Olkkonen tulevat lausumaan ryhmien aikaansaannokset, jonka jälkeen lausutaan savusauna. Tämä maali lämmittää kivasti. Kuten myös tulevat ensi-illat, joista ensimmäiseen eli Momoon myös sen dramatisoija Kankaanpää saapuu. Siinä ensimmäinen etappi. Tänään tekninen läpimeno siitä. Hyvässä vaiheessa ollaan, kun ensi-iltaan vielä pari viikkoa matkaa.
Nyt iltapäiväksi Elmon pariin. Eka versio pitäisi saada loppuun tämän viikon kuluessa, että pääsisi sitä käsittelemään. Paljon on kysymyksiä ilmassa, vaatii vain aikaa ja tarttumista ruveta poimimaan niihin vastauksia.