Ensimmäisenä aamusta mieleen pämähti eilinen Momon läpimeno. Se oli jo ihmeen kiinnostavaa katsottavaa. Mukava tunne, kun pari viikkoa ennen ensi-iltaa ollaan jo näin valmiita. Vaikka paljonhan siellä on vielä korjattavaa, jopa parin kohtauksen ratkaiseminen odottaa meikäläisen takaraivossa. Jotenkin sitä ei vaan ota tästä jutusta semmoista turhaa stressiä. Sen tärkein tehtävä alkaa olla hyvin kuosissa; kymmenestä esiintyjästä rupeaa löytymään yhdessä tekemisen meininkiä, ja kaikki haluavat liputtaa esityksen puolesta. Se jo itsessään riittäisi. Eilen ei sitten vedettykään teknistä läpimenoa sanan varsinaisessa merkityksessä. Se hinkkaaminen siirtyy viikolla. Nyt rymisteltiin vauhdilla läpi, mikä kyllä piristi muuten paperinmakuista päivää.
Illasta tuli käytyä katsomassa paikallisessa soittoravintolassa aina mieltä lämmittävää Jarkko Martikaista. Sillä miehellä on meininki kohdillaan. Nyt taas rymistelyä Elmon parissa, ja odotusta tulevan kämpän ratkeamisesta. Tänään pitäisi selvitä, josko taas reilun kuukauden päästä on muutto edessä.
Ulkona paistaa ruoho, mahtavaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti