Frischista vielä

Jäin miettimään mikä Tuhopolttajissa oikein kiinnosti. Sen perusväittämä siitä että totuus on hassunkurista siinä mielessä ettei sitä kukaan usko, hipoo monellakin tapaa tätä aikaa. Esimerkiksi ilmastonmuutos on niin totta, mutta harva siihen reagoi tosissaan. Tässä vuonna 1958 kirjoitetussa näytelmässä porvarillisen perheen ullakolle pesiytyy pari tuhopolttajaa samaan aikaan kun koko kaupungissa vallitsee tuhopolttojen sarja. Taloon kannellaan bensakanistereita, mutta onnettomuuden sattumista omalle kohdalle ei nähdä varteenotettavana vaihtoehtona.
Pieni dialogipätkä toisen näytöksen alusta

BIEDERMANN
.. viimeisen kerran. Hän ei ole mikään tuhopolttaja!
ÄÄNI
Mistä sinä sen tiedät?
BIEDERMANN
Minä kysyin häneltä.. Ja sitä paitsi, eikö maailmassa voi enää mitään muuta ajatella? Siinähän tulee hulluksi, te ja teidän ikuiset tuhopolttajanne. Hulluksi!
BABETTE
Älä huuda minulle.
BIEDERMANN
En minä sinulle huuda, minä huudan muuten vain. Pitää mennä! Jos jokaista pidetään tuhopolttajana niin mihin se johtaa? Täytyy sentään vähän luottaa ihmisiin, Babette, edes vähän.
BABETTE
Sinä olet liian hyvänahkainen. Minä en ole niinkuin sinä. Sinä kuuntelet sydämesi ääntä, mutta minä saan valvoa koko yön.. Minä annan hänelle aamiaista mutta sitten hän saa mennä.
BIEDERMANN
Kuten haluat.
BABETTE
Minä teen sen ystävällisesti, en minä häntä loukkaa.
BIEDERMANN
Kuten haluat. Pitää mennä asianajajan luokse. (suutelee Babettea totunnaisesti, silloin Smitz tulee lampaanvälly kädesään; he eivät vielä huomaa häntä)
BABETTE
Mitä varten sinä erotit Knechtlingin?
BIEDERMANN
Koska en enää tarvitse häntä.
BABETTE
Sinähän olet aina ollut tyytyväinen häneen.
BIEDERMANN
Sitähän se yrittää käyttää hyväkseen. Osuus hänen keksinnöstään! Knechtling tietää sitä paitsi tarkalleen, ettei meidän hiusvetemmeole mikään keksintö vaan pelkkä bisnes. Naurettavaa! Kunnon ihmiset, jotka voitelevat kaljunsa meidän hiusvedellämme voisivat yhtä hyvin heittää päälleen omaa kustansa..
BABETTE
Gottlieb!
BIEDERMANN
Mutta se on totuus! Minä olen liian hyvänahkainen, sinä olet oikeassa: tältä Knechtlingiltä minä kyllä väännän niskat nurin.
(lähdössä, näkee Schmittzin)
SCHMITZ
Hyvää huomenta, herrasväki!
BIEDERMANN
Herra Schmitz..
SCHMITZ
Sanokaa vain Sepp!
BIEDERMANN
Vaimoni puhuu teidän kanssanne, herra Schmitz. Minun täytyy valitettavasti mennä. Toivon teille kaikkea hyvää. Kaikkea hyvää, Sepp, kaikkea hyvää.
(menee)
SCHMITZ
Kaikkea hyvää sinulle , Gottlieb
(Babette tuijottaa) Eikö teidän miehenne nimi ole Gottlieb?
BABETTE
Nukuitteko hyvin?
SCHMITZ
Kiitos, oli vähän kylmä. Mutta minä uskalsin ottaa tämän lampaanvällyn rouva, se muistutti minua nuoruudestani miilunpolttajien majassa... Niin minä olen tottunut kylmään.
BABETTE
Aamieainen olkaa hyvä.
SCHMITZ
Mutta rouva! Minä en voi, en millään!
BABETTE
Syökää nyt oikein hyvin, Sepp. Teillä on varmasti pitkä matka edessä.
SCHMITZ
Miten niin?
BABETTE
Haluatko lösäksi keitetyn kananmunan?
SCHMITZ
Kaksi.
BABETTE
Anna!
SCHMITZ
Katsokaas rouva, minä tunnen olevani jo kotona... Minä olen niin vapaa!
BABETTE
Kaksi löysäksi keitettyä munaa.
ANNA
Hyvä on.
SCHMITZ
Kolmen ja puolen minuutin.
ANNA
Hyvä on.
(on lähdössä)
SCHITZ
Neiti!
(Anna pysähtyy ovella)
Hyvää päivää!
ANNA
Päivää
(poistuu)
SCHMITZ
Miten se neiti minua katsoikaan! Hitto soikoon! Jos se hänestä riippuisi niin seisoisin ulkona rankkasateessa.
BABETTE
Herra Schmitz..
SCHMITZ
Niin?
BABETTE
Puhuakseni vilpittömästi:
SCHMITZ
Tehän vapisette rouva!?
BABETTE
Herra Schmitz
SCHMITZ
Mikä teitä huolestuttaa?
BABETTE
Juustoa?
SCHMITZ
Kiitos
BABETTE
Marmelaadia?
SCHMITZ
Kiitos
BABETTE
Hunajaa?
SCHMITZ
Yhtä lajia kerrallaan, rouva, yhtä lajia. Niin mitä?
BABETTE
Suoraan sanoen, herra Schmitz
SCHMITZ
Te haluaisitte heittää minut ulos?
BABETTE
Ei, en missään tapauksessa, en misä sitä tarkoita..
SCHMITZ
Mitä te tarkoitatte?
(ottaa juustoa)
Tilsit on minun herkkujuustoani.
(syö takakenossa)
Rouva pitää minua tuhopolttajana.
BABETTE
Älkää käsittäkö väärin! Mitä minä muka olen sanonut? Minä en missään tapauksessa halua loukata teitä! Kunniasanalla! Minä ihan hämmennyt. Kuka tässä on mitään tuhopolttaista sanonut! Minulla ei ole mitään valittamista teidän suhteenne.
SCHMITZ
Minä tiedän etten osaa käyttäytyä.
BABETTE
Ei se sitä ole.
SCHMITZ
Ihminen joka maiskuttelee
BABETTE
Älkää viitsikö
SCHMITZ
Sitä ne minulle orpokodissakin aina sanoivat: älä maiskuta Schmitz!
BABETTE
Hyvänen aika te ymmärsitte minua aivan väärin.
SCHMITZ
Minä lähden.
BABETTE
Herra Schmitz
SCHMITZ
Kyllä minä lähden.
BABETTE
Toinen kupillinen?
Puoli kuppia?
Te ette voi lähteä noin. Minä en ole halunnut loukata teitä, en ole sanonut sanaakaan maiskuttamisesta.
(Schmitz nousee)
Olenko minä loukannut teitä?
SCHMITZ
Minkä rouva sille mahta etten minä osaa käyttäytyä! Minun isäni oli miilunpolttaja. Mistä meikäläinen olisi käyttäytymään oppinut. Nälkä tai kylmä, se ei minua liikuta, mutta minulla ei ole sivistystä eikä käytöstapoja eikä mitään...
BABETTE
Niin minä ymmärrän.
SCHMITZ
Minä lähden.
BABETTE
Mihin?
SCHMITZ
Ulos sateeseen...
BABETTE
Älkäähän nyt!
SCHMITZ
Minä olen tottunut kaikkeen.
BABETTE
Herra Schmitz, kuulkaa. Älkää katsoko minua noin. Teidän isänne oli miilunpolttaja, minä käsitän herra Schmitz, teillä on varmasti ollut kova nuoruus.
SCHMITZ
Ei minulla ole ollut nuoruutta, rouva. Ei mitään nuoruutta, minä olin seitsemän kun äiti kuoli.
(pyyhkii silmiään)
BABETTE
Sepp! Sepp...
(Anna tuo pehmeäksi keitetyt munat)
ANNA
Haluatteko vielä jotakin?
(ei saa vastausta ja poistuu)
BABETTE
Enhän minä käske teitä ulos, en minä sellaista sanonut. Te käsititte minut kokonaan väärin, herra Schmitz, se on kauheaa. Mitä minun pitäisi tehdä että te uskoisitte minua?
Syökää Sepp, syökää nyt.
Minä te meitä pidätte? En minä ole huomannut että te maiskuttaisitte, kunniasanalla! Ja vaikka te maiskuttaisittekin; me emme ikinä kiinnitä huomitota ulkonaisiin seikkoihin Schmitz. Me emme ole niin...
(Scmitz rikkoo munan pään)
SCHMITZ
Jumala teitä siunatkoon!
BABETTE
Suolaa?
SCMITZ
Niin se on totta, että rouva ei ole heittänyt minua ulos, ei sinne päinkäään. Minä pyydän anteeksi että ymmärsin rouvan niin väärin..
BABETTE
Onko muna sopiva?
SCHMITZ
Vähän liian löysä... Minä pyydän kauheasti anteeksi.
Mitä te sitten rouva halusitte sanoa, äsken kun aloititte: suoraan sanoen!
BABETTE
Niin, mitä minun pitikään. sanoa...
SCMITZ
Kiitos kiitos. Willi aina sanoo: onko sellaista enää? Yksityistä armeliaisuutta.Nykyään ei enää ole hienoja ihmisiä. Kaikki on sosialisoitu. Enää ei ole ihmisiä, hän sanoo. Sitä varten koko maailma menee päin helvettiä, sitä varten!
(panee munaa suolaan)
Kyllä se hämmästyy,kun saa tällaisen aamiaisen, niin kyllä hämmästyy.. Willi nimittäin!
(ovikello soi)
SCHMITZ
Se on ehkä hän.
BABETTE
Kuka on Willi?
SCHMITZ
Hän on sivistynyt mies, rouva. Te huomaatte kyllä, hän oli tarjoilija Metropolissa ennen kuin se paloi, Metropolissa..
BABETTE
Paloi?
SCHMITZ
Päätarjoilija.
(Anna sisään)
BABETTE
Kuka se on?
ANNA
Joku herra
BABETTE
Mitä hän haluaa?
ANNA
Palovakuutuksesta, hän sanoo että pitää tarkastaa talo. Hän on frakissa.
(Babette ja Anna menevät ulos. Schmitz kaataa itselleen lisää kahvia)
SCHMITZ
Willi!


Pentti saarikosken suomennos tuo tekstiin tietenkin oman vivahteensa, mutta kummasti viehättää Frischin dialogi. Niin tätä päivää täynnä olevaa paskanjauhantaa, mutta tiukalla virityksellä jännite pysyy kasassa.
Sepp muuten viittaa Beelzebubiin, joka näytelmässä lopussa on suurehkossa roolissa...Siellä ollaankin sitten jo hieman eri kuppiloissa.
Hyvä virike tämä Frisch tähän päivään!