Kotona taas

Oulainen oli tämä paikka missä viime viikko vierähti. Luultavasti jo Oulun lääniä, mutta ainakin hyvin pohjoista pohjois-pohjanmaata. Se on jotenkin aina niin rentouttavaa olla semmoisessa paikassa, missä näiden tietokoneiden ja televisioiden sijaan olotilaa hallitsee takkatuli.
Hieman lukemista, kirjoittamista mutta enimmäkseen oleskelua; lenkkeilyä ja punkkua. Max Frischn Tuhopolttajat takkatulen ääressä luettuna oli kuuma kokemus. Siinä ei ollut loppupeleissä mitään järkeä, varsinkaan jälkinäytöksessä. Mutta kuitenkin se edusti jotain siitä minkälaista teatteria sitä haluaisi tehdä ja nähdä. Frisch on muutenkin mielenkiintoinen tapaus. Muutama vuotta sitten tehtiin Kumpulan metsään Klitsun ja Ilveksen yhteisenä kesäteatterina herran Kiinan Muuriin perustunut esitys Muuri. Silloin toimin tuottajana, mikä onkin ainoa kokemus puhtaasti sillä tontilla toimimisesta.
Torstain vietin koululiikuntaliiton yleisurheilukisoissa. Välillä kun pilli soi, tuli hetkittäisiä fläsäreitä lapsuudesta, joka tuli vietettyä hyvin pitkälle urheilukentällä. Äänen kuullessa pulssi nousee ja hermostuttaa. Tiedä sitten onko tuo niin hyvä asia.
Lauantaina oli kolmas päivä Saarijärven Teatterin kurssista. Mahtavaa oli kuulla kyselyitä siitä että miksei tänä viikonloppuna voitu olla kahtena päivänä. Intoa olisi näemmä riittänyt. Päästiin improissa jo tekemisen makuun, kun edellisinä kertoina opitut perusteet näykyivät olevan hallussa. Hyvää sakkia. Kirjoitettiin jonkin verran matskua, minkä pohjalta viimeisten kertojen kohtausharjoitukset rakentuvat. Samalla saa hieman osviittaa siitä, mikä on tämän tekstin varsinaisen kasaamisen työjako. Jos porukasta löytyy, niin kuin hieman epäilen, kirjoittamisintoisia tapauksia, täytyy miettiä jonkinlaista kirjoittamistehtävää ja muutamaa ohjaukertaa siihen liittyen jo ennen varsinaisten treenien alkamista. Mitkä siis alkavat jo kuukauden päästä.
Sain tehtyä syksyn aikataulut. Lokakuun puolesta välistä helmikuuhun kiristyvällä tahdilla. Aika on kuitenkin sen vertaa pitkä, ettei ennen vuoden vaihdetta ole treenejä kuin maanantaista keskiviikkoon. Hyvä näin. tässä on mielessä pyörinyt hieman muutkin tulevat jutut ja niitten valmisteluun jää aikaa aina loppuviikosta.
Lauantaina oli vielä kortiton kortti-ilta Kämärissä. Yllättävän latautunut fiilis nyt maanantaina, vaikka koko yö menikin laulaen ja asioita puiden. Nyt uskaltaa taas tarttua rohkeammin kirjoittamiseen. Siitä puhuminen tärkeitten ihmisten kanssa on varsinkin näin työhön ryhtymisen kynnyksellä elintärkeää. Se buusti vie sitten kyllä mennessään, mutta alku aina nihkeää. Samoiten yksi velipojan oppilaista on hyvä esimerkki siitä, ettei tämä työ ole turhaa. Kaikella kunnioituksella koulussa toteutettavaan ilmaisutaitopetukseen, mutta vuonna 2007 ei pitäisi tällaisia tapauksia olla olemassa; Seistemäsluokkalainen poika oli kolme vuotta sitten pakotettu lausumaan runo koulun esityksessä. Pakottamista voi pitää todellisena, koska sen jälkeen kaveri ei ole puhunut kenellekään näinä kolmena vuotena, paitsi vanhemmilleen.
Mitä luultavammin sitä tuli siis oltua pohjanmaalla.