Katselmus

Harmaa aamu, sateisen utuista. Samantapaiselta näyttää pääkopassa; helppo hengittää, mutta kovin pitkälle ei näe. Tänään tai viimeistään huomenna on pakko saada päätettyä lähtökohta esitykseen. Alkuja on olemassa muutamia, mutta ei yhtään yli muiden. Kaksi ja puoli viikkoa riittää hyvin lähtökohtaisen tekstin tekemiseen, mutta valinnat kun tahtovat tästä eteen päin vain pienentyä ja pienentyä, niin nyt ei saa hätäillä. Vaikka todellisuudessa kiire onkin.
Esityspaikka on myös mietityttänyt. Sittenkin aion ajaa myös tämän nuorten jutun Teatterin omaan tilaan Työväentalolle. Oikestaan en edes tiedä miksi joku on sanonut, ettei sinne voisi tehdä kahta juttua samaan aikaan. Niinhän toimitaan joka puolella, kyse on vain roudaamisesta ja lavaromppeiden siirrettävyydestä. Työväentalolla on kuitenkin paras näyttämö mitä paikkakunnalta löytyy ja onhan se on lähtökohtaisesti perseestä, jos nuorten ryhmä ajetaan johonkin määrittelemättömään tilaan. Se viestii ainakin minulle, että juttu tehdään koska on pakko. Samaa joku paikallispoliitikko muuten sanoi nuorten valtuuston perustamisesta; "perustetaan kun on pakko." Asenne kohdillaan.
Oikeastaan tällaisen ilmapiirin vuoksi järjestämme helmikuulla toteutettavan nuorten teatteri-festarin Viitasaarella. Siellä on parempi näyttämö, eikä käsittääkseni muuta kuin nuorten esitys ohjelmistossa talvella, joten tilaa löytyy. Täällä pohjoisessa Keski-Suomessa kun pitkästä aikaa tehdään kolmella paikkakunnalla esitykset nuorten toimesta, on hyvä aika aloittaa toiminta, jolle toivotaan myös jatkoa. Eri paikkakunnilla vuosittain järjestettävä katselmus tuo lisäpontta jokaiseen ryhmään, kun päästään näkemään muitten juttuja ja saadaan omasta palautetta. Unohtamatta tyyppien keskinäistä tapaamista.