Oprin kimpussa

Suomessa tapahtui 1950- luvulla paljon mielenkiintoista, varsinkin modernin romaanin kohdalla. Myös draaman kentällä väännettiin huomattavan mielenkiintoisia teoksia uusien tuulien esim. Beckettin innoittamana. Itselle opinnäytteen kautta tietenkin Marko Tapio kumppaneineen edustaa sitä sodan jälkeistä fiilistä parhaimmillaan.
Tästä lähtökohdasta Opri vaikutti alkuun tylsältä. Sitä se osittain on vieläkin, ajatellen draamallisten mahdollisuuksien käyttämättä jättämisiä. Kuitenkin kun tekstiä lukee uudestaan ja uudestaan, tuppaa kaikki omat tekstilliset tai näyttämölliset laajennukset tuntumaan turhilta. Valitsin alkuperäisen tekstin ihan sillä nojalla, että Seppo Heinolan sovitus kaikessa laajennuksessaan oli täynnä nyt jo kikkailulta vaikuttavaa efekti-ilotulitusta. Kaikessa staattisuudessaan Opri alkaa sisältä näyttämään sitä herkkää elämänuskoa ja muutoksiin sopeutumista mikä sen aiheena pyörii. Tietenkin aika on tänään täysin eri mitä viisi-kuusikymmentä vuotta sitten, mutta aina ei kannata yrittää vääntää koivusta poppelipuuta.
Alkaa pääsemään jutussa niskan päälle ja innostumaan oikein kunnolla. Tässä ohjauksessa on paljon elementtejä, jotka pitävät virkeänä ja tuottavat lisätuntemuksia. Kyseisellä näyttämöllä innostus näyttelemiseen ja teatteriin itsessään lähti liikkeelle noin viisitoistavuotta sitten. Sanomattakin lienee selvää, ettei niihin tunnelmiin pääse käsiksi nyt, tässä ajassa ja tässä roolissa, mutta ajoittain Teatterilta hönkii sitä ilmaa, joka innostuksen sai aikaan. Se tuntuu hyvältä. Oikeastaan negatiivisessa sävyssä tämä asetelma ei ole vielä antanut itseään ilmi, vaikka sitä hieman uumoilin. Ehkä se vielä ilmoittaa itsestään.
Toinen jännittävä aspekti näin nuorelle ohjaajalle on se, että yhteen rooliin on tulossa kaveri, joka on Teatterin varsinainen kummitus, grand old man. Kaveri oli mukana jo vuonna 1954, kun Opri edelisen kerran Saarijärven Työväentalolla esitettiin! ensi vuonna on hänen 60- vuotis taiteilijajuhlavuotensa.
Vielä kuukausi harjoitusten alkuun, joten hyvältä näyttää. Nuorten esitykseen saa sitten tykittää ajankohtaisempaa matskua, jos sitä sanottavaa pukkaa. Sinälläänhän aivan erinomainen tilanne! Että ei kun hommiin takaisin.